Tietoa

Kroonisten sairauksien viheliäinen pysyvyys

Artikkeli Luontaisterveyslehdessä 01/2004 sekä Minä-Olen lehdessä 01/2004.

Kroonisten sairauksien taustalta näyttää aina löytyvän solujen ravitsemustekijöiden puutetta tai epätasapainoa, toksisia aineita kuten raskasmetalleja, ympäristömyrkkyjä, mahdollisesti homemyrkkyjä, patogeenisiä mikrobeja kuten parasiittejä, bakteereja, hiivaa tai hiivoja, sieniä, viruksia ja jopa rokotusvaurioita. Näiden tekijöiden määrä tai "lajitelma" on toisaalta yksilöllinen ja tapauskohtainen. Miten nämä tekijät loppujen lopuksi synnyttävät ja ylläpitävät kroonisia sairauksia, on joiltakin osin epäselvää. Tiivistetysti voisi kuitenkin sanoa: mitä laajempi on sairaustekijöiden lajitelma sekä mitä syvemmällä niitä on kehon kudoksissa, sitä viheliäisempi ja kroonisempi on sairaus, oli se sitten mikä hyvänsä.

Näitä havaintoja on tullut esille sekä funktionaalisen lääketieteen että uudella QXCI/SCIO-kojeella tehdyillä testeillä. Meitä kaikkia ihmisiä voisi esimerkin omaisesti kuvata käveleviksi roskakoreiksi ja toisaalta kehon fysiologisia ja bio-kemiallisia reaktioita voisi kuvata seinäkellojen käynniksi. Keräämme herkeämättä kehoomme erilaisia "roskia" kuten ruokien lisäaineita, ympäristömyrkkyjä, bakteereja, viruksia jne. Kehon valkosolut toimivat "roskisdyykkareina" eli herkeämättä tekevät puhdistustyötä ja sekä maksa että munuaiset suorittavat varsinaisen roskien poistamisen kehon sisältä. Jos roskikseen tulee enemmän tavaraa kuin mitä puhdistuspartiot sekä jätteiden käsittelylaitokset (maksa, munuaiset) ehtivät poistaa, alkavat roskat levitä yhä suuremmassa määrin kehon kudoksiin eli kelloihin. Kuten tiedämme, kellon likaantuminen pölystä ynnä muusta johtaa sen käynnin hidastumiseen, se alkaa jätättää ja lopulta se pysähtyy. Mitä enemmän solujen "kellot" käyvät epätahtia tai osa on jopa pysähtynyt, niin sitä enemmän näkyy sairauden oireita.

Kun keho toimii terveesti, kaikki kellot käyvät kuta kuinkin samaa aikaa. Jos esimerkiksi suolistoon kertyy liikaa "roskia": hiivaa, huonoja bakteereja ynnä muuta, suoliston "kellot" alkavat jätättää. Käytännössä ilmenee monenlaisia häiriötä: turvotusta, ruuan sulamattomuutta, ilmavaivoja, kipuja yms. Monet krooniset sairaudet näyttävät etenevän aina suoliston toimintahäiriöiden kautta kehon muiden kudosten ja elimien toimintahäiriöihin. Johtuu siitä, että suolisto on ravintoaineiden imeytymisen lisäksi myös suorin ja avonaisin reitti roskien sisäänpääsyyn kehon muihin kudoksiin.

Eräät lisäravinteiden käyttöön perehtyneet terapeutit toteavat pelkkien hivenaineiden ja antioksidanttivitamiinien lisäyksen ruokavalion oheen olevan "kaikki autuaaksi tekevä" apu kroonisten sairauksien hoidossa. Oman kokemukseni mukaan näin pitkälti onkin, sillä solujen biokemialliset perustoiminnot eivät voi kerta kaikkiaan toimia kunnolla, jos soluilla on puute perusaineista. Mutta hivenaineiden ja vitamiinien lisäksi solut tarvitsevat ennen kaikkea aminohappoja, valkuaisen pientä pilkkoutumatonta yksikköä, sekä rasvahappoja. Aminohapoista ja niiden terapeuttisesta käytöstä on esitetty hyvin vähän kirjoituksia, vaikka ne ovat koko biologisen elämän olemassaolon kannalta veden, hapen ja suolan jälkeen seuraaksi tärkein asia.

Tuodessani Suomeen USA:sta yhdeksänkymmentä luvun alkuvuosina huippu-urheilijoille suunnatun ravintovalmennusohjelman, oli opetukseni yksi tärkeimmistä asioista se, että huippu-urheilijat saavat lajiinsa nähden riittävästi proteiinia. Aivan yhtä tärkeä asia se on myös "tavallisisille" ihmisille. Ihmettelen syvästi, miksi näin tärkeä asia on jäänyt näin vähäiselle huomiolle. Käytännön hoitotyössä ruokavaliota säätämällä saadaan aminohappojen saanti aika hyvään järjestykseen, vaikka se ei ole helppoa. Yksinkertaisuuden vuoksi olen päätynyt ratkaisuun, että proteiinin kokonaissaanti on turvattava erillisillä proteiinijauhelisillä. Rasvahappojen saantikin voidaan osittain hoitaa ruokavaliolla sekä loppusäätö sitten erillisillä tuotteilla.

Mutta kokemus on myös selvästi osoittanut, että tietyt kehon toimintahäiriöt eivät poistu vaikka hivenaineita ja vitamiineja syötäisiin "reppukaupalla ". Selkein esimerkki on suoliston patogeeniset mikrobit. Jos joko normaaleissa tai funktionaalisen lääketieteen testeissä ja myös QXCI/SCIO-testissä löytyy suolistosta hiivaa tai hiivoja ja/tai patogeenisiä bakteereja, niin edes "rekkakuormallinen" lisäravinteita ei niitä häädä sieltä pois. Sitten on vallalla myös sellainen harhakäsitys, että suolistovaivat kuin vaivat loppuvat kunhan vain syö tarpeeksi probiotteja eli maitohappobakteereja. Tämä on totta lievissä tapauksissa, mutta hiukankaan vaikeimissa tapauksissa probiotit vain pahentavat tilannetta. Niiden paikka on silloin kun ensin on tehty muut suolistohoitotoimenpiteet. Ja jos sitten patogeenisiä mikrobeja on levinnyt tai päässyt kehon muihin kudoksiin, niin on täysin toivotonta puuhaa yrittää suurillakaan hivenainelisillä niiden häätöä.

Uudella QXCI/SCIO-testeillä tehnyt havainnot osoittavat, että kehon eri kudoksista ja elimistä löytyy hämmästyttävän paljon erilaisia sekä patogeenisiä mikrobeja että toksisia aineita niin kuin jo alussa totesin. Näiden testien valossa näyttää siltä, että kehossa ei ole sellaista paikkaa, mihin ko. ongelmatekijät eivät pääsisi. Kuitenkin peruslääketieteen oppikirjoissa annetaan ymmärtää, että ihmiskeho on sisältä steriili, mutta tämä ei näytä pitävän paikkansa. Jo käytännön arkikokemus herpes viruksesta osoittaa asian. Joten voi hyvällä syyllä sanoa, että olemme käveleviä roskakoreja. Tosin näitä "roskakorilöytöjä" on äärimmäisen vaikea tehdä kovan lääketieteen perinteisillä laboratoriotesteillä.

Jos sitten esimerkiksi hiustestissä löytyy runsaasti raskasmetalleja, niin siitä voi päätellä, että ko. aineita täytyy olla myös muualla kehon kudoksissa. Kysymys vain kuuluu, missä ja kuinka paljon. Seuraava kysymys on, saadaanko ne poistumaan hivenaineilla? Hivenaineiden pitkäaikainen puutos on yksi pienehkö osatekijä raskasmetallien kertymiseen kehon kudoksiin, mutta painavin osatekijä on eräiden puhdistuksesta vastaavien aminohappojen puutos. Näitä aminohappoja tarvitaan ennen kaikkea maksassa niin sanotussa Phase I:n ja Phase II:n detoksifikaatioprosessissa, toksisten aineiden eliminaatiossa. Kansan kielellä näitä maksan toimintoja voisi kuvata siten, että Phase I on myrkkyjen esilajittelupaikka ja Phase II osastolla myrkyt "paketoidaan" turvalliseen muotoon, jotka sitten poistetaan munuaisten tai suoliston kautta ulos kehosta.

Mutta jos toksisten aineiden, olivat ne sitten mitä hyvänsä, kertymä kudoksiin on ollut laajaa ja pitkäaikaista, niin niillä on taipumus ikään kuin "liimautua" kehon kudossoluihin, jolloin pelkkien hivenaineiden ja aminohappojen lisäys ei yksin riitä "liimasidosten" avaamiseen ja haitallisten aineiden poistumiseen. Tässä tarvitaan avuksi lääkeyrttejä.

Mitäpäs sitten, jos suolistosta löydetään patogeenisiä mikrobeja, esim. hiivaa tai hiivoja ja huonoja bakteereja. Nämä mikrobit löytyvät funktionaalisissa testeissä yleensä paremmin kuin perinteisissä laboratoriotesteissä. Mutta QXCI/SCIO-testillä löytyy vielä parasiittejä, huonoja bakteereja, ameboja ja viruksia sekä monia erilaisia toksisia, myrkyllisiä aineita. Nämä viimeksi mainitut jäivät aina löytymättä funktionaalisen lääketieteen testeissä.

Kuinka nämä saadaan häädettyä ? Isompien mikrobien kuten hiivojen, bakteerien ja parasiittien häätöön tehoavat hyvin lääkeyrtit. Perinteisillä lääkkeilläkin pystyy hoitamaan sekä bakteereja että hiivoja, mutta parasiitit ja amebat tulevat harvoin niillä hoidetuiksi. Jo pelkästään siitä syystä, että muut testit (paitsi QXCI/SCIO) eivät niitä paljasta. Kuinka hoitaa sellaista, joista ei tiedä mitään? Amebojen ja virusten hoitoon tarvitaan puolestaan muuta tekniikkaa, josta alem-pana tarkemmin.

Sitten ja kun onnistutaan häätämään patogeenisiä mikrobeja, niin kudosvaurioiden ja yleisen immuniteetin vahvistamisessa lisäravinteet eli hivenaineet, vitamiinit, aminohapot ja rasvahapot ovat välttämättömiä. Lääkeyrteillä tehtävä toksisten aineiden puhdistus koko kehosta kuormittaa erityisesti maksaa ja munuaisia. Jotta nämä elimet selviäisivät paremmin lisätehtävistään tarvitaan tähän myös runsaasti lisäravinteita ja ennen kaikkea aminohappoja.

Mutta jos QXCI/SCIO-testillä löytyy esimerkiksi viruksia aivoista ja hermostosta, ameboja maksasta tai selkärangasta, kasvinsuojeluaineita ja raskasmetalleja esimerkiksi kilpirauhasesta tai aivoissa olevasta hypotalamuksesta tai aivolisäkkeestä, niin mitä näiden kanssa tehdään?

Se on ainakin selvää, että tällaisia aineita tai mikrobeja näihin paikkoihin ei kuulu. Jos niitä on siellä jokunen molekyyli tai yksittäinen mikrobi, niin ne tuskin aiheuttanevat mitään ongelmia; näiden kudosten kellot käyvät vielä kuta kuinkin oikeassa ajassa. On myöskin pitkälti yksilöllinen kysymys, kuinka paljon kunkin ihmisen keho sietää ylimääräistä roskaa ennen kuin kellot alkavat jätättää ja milloin tulee esiin fyysisiä oireita ja sairauksia. Toisaalta, jos oireita on jo esillä, niin silloin on näistä edellä mainituista roskista päästävä eroon, sillä muuten kudosten kellojen käyntiä ei saada korjattua oikeaan aikaan.

Kun patogeenisiä mikrobeja, esim. viruksia, tai toksisia aineita on syvällä kehon sisäelimissä tai jopa aivoveriesteen takana aivoissa, niin eräs asia on ainakin selvä: näitä ei saada poistettua pelkillä lisäravinteilla eikä niihin "yletä" edes lääkeyrtit puhumattakaan perinteisistä lääkkeistä. Miksi ? Siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikki mitä nautitaan suusta, käsitellään heti ensimmäiseksi maksassa, joten aineiden vaikuttavat ainesosat laimenevat heti päästyään maksan jälkeiseen verenkiertoon. Toiseksi esim. aivoja suojeleva ns. aivoverieste on hyvin tiukka kalvorakenne, jonka läpi pääsee erittäin huonosti esim. lääkeyrteissä olevia vaikuttavia aineita. Kolmanneksi esim. viruksiin ei muutenkaan ole lääkkeitä, niin kuinka niitä voisi olla aivoissa tai maksassa olevien virusten hoitoon? Neljänneksi, jos valkosolut eivät ole tähänkään asti kyenneet itse tuhoamaan mikrobeja ja poistamaan toksisia aineita, niin kuinka ne nyt itsestään heräisivät tähän tehtävään? Toisaalta koko kehoa koskevalla puhdistuksella pyritäänkin juuri siihen, että myös valkosolut itse puhdistuisivat, "heräisivät" ja aloittaisivat aktiivisemman kudosten puhdistustyön. Mutta kokemus osoittaa, että puhdistushoidotkaan yhdessä lisäravinteiden kanssa eivät näytä aina olevan riittäviä tämän tyyppisten ongelmien hoitoon.

Tästä nouseekin eteen viheliäinen ja lähes toivottomalta näyttävä ongelmamuuri. Kuinka päästä näihin syvällä oleviin ongelmiin käsiksi, kuinka ja millä menetelmällä ne saataisiin poistettua ? Jos niihin ei päästä käsiksi, on varmaa, että parantumista ei ole näköpiirissä. Silloin käsillä on krooninen, viheliäinen ja parantumaton sairaus. Tästä alempana eräs käytännön hoitoesimerkki.

Nyt tarvitaankin uutta, homeopaattistyyppistä tai energeettistä näkökulmaa ongelmien ratkaisuun. Siis sellaista metodiikka, joka pystyisi tunkeutumaan fysiologisten kalvojen ja esteiden läpi sekä toisaalta vahvistaisi entisestään koko kehon elinvoimaa että herättäisi valkosolut täysin "hereille".

Koko homeopatia perustuu joihinkin muihin asioihin kuin perinteinen fysiikka ja kova lääketiede. Siksi se onkin kova "luu" purtavaksi monelle perinteisen lääketieteen ja fysiikan edustajalle. Sitä se oli kieltämättä myös minulle ennen kuin käytännön työ osoitti, että syvällä olevien ongelmien hoidossa eivät aikaisemmat menetelmät pelkästään riitä.

Yksinkertaistaen voisi homeopatiaa kutsua jonkinlaiseksi "energiahoidoksi". Seikkaperäisen kuvauksen homeopatiasta sekä myös ns. uudesta "energialääketieteestä" saa lääkäri, M.D., R. Gerberin kirjasta "Vibrational Medicine", 2001. Gerber kuvaa Vibrational Medicineä, energialääketiedettä, Einsteinilaiseksi lääketieteeksi, kun taas perinteistä lääketiedettä Newtonilaiseksi lääketieteeksi. Einsteinilaisessa lääketieteessä huomioidaan, nykyfysiikan mukaan se, että kaikki materia on myös energiaa. Ja tästä loogisesti seuraa, että energialla on vaikutusta materiaan. Newtonilaisessa lääketieteessä ajatellaan, että materiaan ei sisälly energiaa ja siksi materiaalisia ongelmia (sairauksia) hoidetaan vain materialla (lääkkeillä).

Syvällä olevat mikrobit ja toksiset aineet ovat fyysisten molekyyliensä lisäksi myös, homeopatian kannalta tarkasteltuna, "energeettisiä roskia". Tällä QXCI/SCIO kojeella voidaan tehdä homeopaattistyyppisiä, energeettisiä hoitoaineita, joilla voidaan sitten eliminoida ja auttaa kehoa itse poistamaan nämä "energeettiset roskat". Asian ydin on siinä, että ensin tehdään tyhjäksi patogeenin tai toksisen aineen "energiakenttä", jolloin keho pystyy fyysisesti poistamaan mikrobit ja toksiset aineet.

Nämä patogeenien ja toksisten aineiden "energiakentät" ovat toisaalta sitä "liima-ainetta", joka muodostaa sairauksia aiheuttavien tekijöiden varsinaisen ja viheliäisen pysyvyyden syvällä kehon kudoksissa.

Akuutissa sairaudessa, esim. jonkin patogeenisen bakteerin aiheuttamassa tulehduksessa antibiootit tuhoavat fyysisesti ko. mikrobit. Jos kehon elinvoimaisuus on kunnossa, niin kehon positiiviset energiavarat tai elinvoima poistaa mikrobin "liima-aineen" eli mikrobin energiakentän. Jos keho ei kykene sitä tekemään, niin jonkun ajan kuluttua sama patogeeninen bakteeri tulee takaisin ja taas syödään uusi antibioottikuuri. Tästä alkaa kyseessä olevan ongelman kroonisoituminen ja sen jälkeen mukaan tulee muita ongelmia; hyvin usein lopulta krooninen suolistohiivan ylikasvu.

Jostain kumman syystä patogeenisillä mikrobeilla ja toksisilla aineilla on myös kyky kerääntyä tai kasaantua jonnekin kehon elimeen. Ehkä se johtunee siitä, että ensin joku "pahis" saa raivattua itselleen ikään kuin "kotelon" johonkin kudokseen tai elimeen. Sitten sinne alkaa virrata lisää muita "pahiksia" ja lopulta ne muodostavat "pahiksien" pesän ja samalla laajan, negatiivisen energiakentän tai kasauman. Kun kasautuma on riittävän laaja ja monipuolinen, syntyy kyseiseen kudokseen tai elimeen lopulta syöpä.

Kovassa lääketieteessä tämä "pahiksien pesä" leikataan fyysisesti pois, mutta "pahiksien" energiakentät jäävät jäljelle. Jos keholla riittää elinvoimaa, niin keho pystynee ne poistamaan, jolloin syöpä ei uusiudu. Mutta jos ei, niin syöpä uusiutuu .

Kroonisten ongelmien hoidon kannalta voidaan tehdä joitakin yleistyksiä. Lyhyesti sanottuna: jos saadaan puhdistettua kehon roskakori mahdollisimman puhtaaksi, lisätään kehon elinvoimaa sekä annetaan kehon soluille kaikki sen tarvitsemat rakennus- ja käyttöaineet, niin lopusta keho pitää itse huolen. Keho parantaa itse itsensä jollain mystisellä voimalla. Niin kuin me parannumme omia aikojamme flunssasta tai keho itse parantaa katkenneen jalan tai korjaa haavat. Eli mikä on se, joka parantaa haavat? Biokemian ja fysiologian avulla voimme ymmärtää nämä fyysiset tapahtumat, mutta näillä ei voida selittää koko ilmiökenttää. Mukana on joku energeettinen tekijä, ja sitä voidaan kutsua vaikka bionergiaksi.

Voidaan vielä tiivistää: lievissä ongelmissa lisäravinteiden lisäys ja ruokavalion säätö on usein riittävä hoito. Tällöin keholla itsellään on bioenergiavarat kutakuinkin kunnossa sekä kyky lisätä roskien poistotehoa. Keskivaikeissa ongelmissa tarvitaan edellisten lisäksi tukea ja apua aktiivisempaan puhdistukseen sekä patogeenien häätöön. Energeettiset, homeopaattistyyppiset aineet ovat tässä merkittävä lisäapu.

Viheliäisissä, kroonisissa ongelmissa tarvitaan lisäravinteiden, ruokavaliosäädön, lääkeyrttien lisäksi ehdottomasti energeettisiä, homeopatian tyyppisiä, QXCI/SCIO-kojeella tehtyjä hoitoaineita.

Eräs käytännön hoitoesimerkki

Otettakoon yksi esimerkki yhdestä hyvin vaikeasta ja viheliäisestä sairaudesta. Yhtä viheliäisiä ongelmia olivat poikamme autismin parantaminen sekä vuosikausia kestäneen syvän ja kroonisen väsymykseni hoito. Vuonna 2000 syksyllä aloitin erään erittäin vaikean MS-taudin hoidon. Ko. henkilöllä oli erittäin paha pääkipu, eräänlainen puristava vanne pään ympärillä, "normaalien" MS-tautiin kuuluvien ongelmien lisäksi. Pääkipu oli erittäin harvinainen MS-tautien joukossa ja se aiheutti voimakasta kärsimystä päivittäin. Se haittasi yöunta, aiheutti hyvin vaikean ja pitkällisen ylösnousun sängystä, joka kesti koko aamupäivän. Hän oli niin tuskastunut päivittäiseen kärsimykseensä, että oli jo kirjoittanut valmiiksi itsemurhaansa liittyvän jäähyväiskirjeen. Mutta onneksi suoliston toiminta oli vielä kutakuinkin normaalia, joka antoi mahdollisuuden laajan lisäravinne- ja yrttiohjelman läpivientiin.

Kovan lääketieteen neurologit Helsingissä, ja parhaat sellaiset, olivat todenneet ykskantaan, että heillä ei ole mitään hoitokeinoa. "Pitää vain oppia elämään ongelmansa kanssa, kiitoksia ja näkemiin", oli heidän vastauksensa. Suoraa ja rehellistä puhetta, mutta paljonko "lämmittää" kärsivää asiakasta?

Aluksi teetin hänelle hiusanalyysin ja suolistotestin USA:ssa. Hiustesti osoitti todella runsasta raskasmetallikertymää ja toisaalta suolistotestissä löytyi vain Geotrichum-suolistohiiva. Olin odottanut löytyvän enemmän hiivoja sekä patogeenisiä mikrobeja. Suolistooireet nimittäin viittasivat vahvasti siihen suuntaan. Nämä löydöt olivat mielestäni "köykäisiä" ongelmien vakavuuteen nähden, joten taustalla täytyi olla vielä runsaasti jotain muuta, mutta mitä ? Minulla ei ollut käytettävissäni silloin parempia välineitä. Tein johtopäätöksen, että raskasmetallikertymä antoi aihetta epäillä kehossa olevan myös muitakin toksisia aineita. Ajattelin, että hirvittävä pääkipu täytyi johtua aivoissa olevasta toksisten aineiden aiheuttamasta myrkytystilasta. Tästä syystä parhaimpana hoitostrategiana pidin "aivojen alapuolisen" kehon perusteellista ja laajaa puhdistusohjelmaa. Kun se saataisiin puhtaammaksi, niin keholla olisi mahdollisuus tyhjentää ja poistaa myrkkyjä myös aivoista ja sen täytyisi loogisesti johtaa pääkivun vähentymiseen tai loppumiseen. Sitten varsinaisessa aivojen puhdistustyössä tultaisiin käyttämään runsaasti L-metioniini aminohappoa muiden vitamiinien, hivenaineiden ja ns. kelaattoriaineiden rinnalla.

Aloitimme massiivisen lisäravinneohjelman sekä puhdistusohjelman lääkeyrteillä. Toistimme puhdistushoitoja ja vähitellen lisäsin myös aminohappoa sekä kelaattoriaineita hoito-ohjelmaan. Pikkuhiljaa tila alkoi parantua ja alkukesällä 2001 oli lopulta oireettomia jaksoja useampi viikko ensi kertaa yli kymmeneen vuoteen. Loppukesällä oli yhteensä 1,5 kuukauden oireeton jakso! Tämä jakso oli ko. henkilölle päivittäistä juhlaa kymmenen vuotta kestäneen kärsimyksen jälkeen. Tämän jälkeen aikaisemmin ollut pään kipu jäi melko lailla taka-alalle. Se muistutti itsestään vain aika ajoin.

Sitten nousi tai tuli paremmin esiin "perinteiset" MS-taudin oireet, kun koko elämä ei enää keskittynyt pään kivun sietämiseen. Suurimmat ongelmat olivat oikean käden motoriikassa ja jalkojen käytössä. Hän ei pystynyt oikealla kädellä leikkaamaan veitsellä leipää eikä saanut esim. takin nappeja kiinni eikä muutenkaan kyennyt tekemään sillä normaaleja kodin askareita. Kävely oli hidasta ja kankeaa ja vaati erityistä keskittymistä, ettei hän olisi kaatunut "nenälleen".

Nyt jatkoimme entistä tehokkaammin puhdistushoitoja, joissa oli mukana jos vaikka minkälaista ainetta. Sitkeällä työllä käden motoriikka lopulta parani niin hyvin, että hän pystyi suorittamaan kädellään lopulta kaikki kodin askareet ja jopa luuttuamaan asunnon lattian kontallaan oikealla kädellä ! Kävely jäi vielä hiukan jäykäksi ja huomiota vaativaksi.

Samaan aikaan näiden edellä mainittujen ongelmien lisänä ko. henkilöllä oli erittäin syvä masennus, jota myös hoidettiin lisäravinteilla sekä aminohapoilla. Sen lisäksi kehotin häntä käymään psykologin vastaanotolla, jota hän myös teki jonkin aikaa. Kaikkien näiden edellisten ongelmien lisänä oli myös suolisto-ongelmien ja väsymyksen hoito. Ja täytyypä sanoa, että jouduin laittamaan hoidon toteutuksessa "peliin" kaikki osaamiseni ja jouduin ponnistelemaan äärimmilleen löytääkseni näihin kaikkiin ongelmiin toimivan hoitometodiikan.

Näin päästiin kesään 2002 ja se oli hänen paras kesänsä koko sairauden aikana. Hän pystyi näkemään värit ikään kuin uudestaan, kuuntelemaan linnunlaulua ja musiikkia. Viimeksi mainittu ei tullut kysymyksenkään aikaisemmin pääkivun aikana. Sanalla sanoen hän pystyi nauttimaan kesästä täysin rinnoin ja kuin terve ihminen ! Myös minulle oli todellinen ilo kuunnella hänen iloista ja onnellista palautekeskusteluaan puhelimessa, ja varsinkin, kun muistin erittäin hyvin synkät alkukeskustelut. Kaiken kaikkiaan näytti siltä kuin monien ongelmien vyyhti olisi parantunut.

Sitten myöhään syksyllä 2002 hän ilmoitti, että pitkään poissa ollut pääkipu alkaisi tulla takaisin. Kerroin hänelle, että nyt on turha lähteä toistamaan pitkään ja perusteellisesti tehtyjä hoitoja, vaan on löydettävä uusia ratkaisuja. Kerroin samalla, että minulle on tulossa käyttöön alkutalvesta 2003 uusi tutkimus- ja hoitokoje, ns. QXCI-laite. Kunhan opin sitä käyttämään, voit tulla ensimmäisten joukossa tähän hoitoon.

Maaliskuussa 2003 tein ensimmäiseksi alkutestin ko. laitteella ja se näytti heti, ikään kuin ykkösasiana, viruksia aivois-sa! Ja sellaisia, joita lääketieteessä on epäilty liittyvän MS-tautiin. Olin aivan "ällikällä" lyöty. Esiin tuli nyt asioita, joita en ollut aikaisemmin osannut yhdistää kroonisiin sairauksiin. Siksi, että mitkään aikaisemmat testit eivät olleet niitä paljastaneet !

Hän tuli sitten varsinaiseen kojehoitoon ja "zäppäsin" eli tapoin sähköisesti ko. kojeella näitä viruksia ja samalla annoin "kotievääksi" homeopaattistyyppisen hoitopullon. Teimme näin pari kertaa ja näiden käyntien jälkeen hoidon jälkiseurauksena hänelle tuli voimakas väsymysjakso ja pääkipu aluksi paheni. Molemmat ongelmat lievenivät muutaman viikon sisällä. Lopulta huhtikuun alkupäivinä pääkipu oli kokonaan poissa ja samoin väsymys.

Seurasimme tilannetta joka viikko puhelimessa ja pääkipu ei tullut takaisin. Tämän viimeisen hoidon aikana myös kävely parani niin paljon, että siihen ei tarvinnut enää kiinnittää erityistä huomiota. Niinpä kesä 2003 oli vieläkin parempi kuin 2002 ! Ja nyt syksyllä 2003 hän pystyi tekemään jopa ulkomaanmatkan tyttärensä luokse! Tämä olisi ollut jo ajatuksenakin täysin mahdotonta muutama vuosi sitten. Tänä syksynä 2003 näyttää edelleen siltä, että pääkipu ja kaikki muutkin ongelmat ovat pysyneet poissa. Ja jos ongelmat tulisivatkin takaisin, niin nyt tiedän tasan tarkkaan, mistä ne johtuvat ja kuinka niille saadaan uusi häätö.

Esimerkkitapauksen onnistunut viruksen häätö perustui siihen, että olimme tehneet pitkän, raskaan ja myös kalliin puhdistushoito-prosessin, noin kaksi vuotta yhteensä. Nämä aikaisemmat hoidot ikään kuin paljastivat virukset avoimiksi omista piilopaikoistaan, jolloin kojehoito yhdessä hoitopullon kanssa toimi hyvin tehokkaasti. Ja toisaalta puhdistushoitojen ja lisäravinteiden ansiosta kehon elinvoimaisuus oli noussut niin paljon, että keho itse kykeni tekemään varsinaisen ja lopullisen parannustyön. Se kävi ilmi muutaman viikon pituisesta voimakkaasta väsymysjaksosta sekä siitä, että keho pystyi itse poistamaan väsymyksen. Tänä aikana keho kävi ehkä viimeisen taistelun sairaustekijöitä vastaan. Nyt jälkeenpäin askarruttaa, oliko hirveän pääkivun aiheuttaneet virukset vai toksiset aineet vaiko molemmat? Tähän ei tulla saamaan koskaan vastausta, mutta tärkein asia on kuitenkin, että pääkipu ja muutkin suuret ongelmat ovat poissa.

Myös muidenkin sairausongelmien hoidoissa QXCI-kojehoito yhdessä energeettisten hoitopullojen kanssa on osoittautunut erinomaiseksi lisähoidoksi puhdistushoitojen ja lisäravinnetasapainotuksen jälkeen. Ilmiötä voisi kuvata vaikkapa siten, että puhdistushoidoilla putsataan likaantunut kello tai kellot, energiahoidot laittavat ne uudelleen käyntiin. Viheliäisissä ongelmissa tarvitaan molempia.

Ylläkerrottu on myös hyvä esimerkki siitä, että voimme olla viisaita ja näppäriä auttamaan kehoa, mutta olemme viime kädessä täydellisiä oppipoikia ja noviiseja luonnon ihmeellisen viisauden ja parannusvoiman edessä. Tämä pitää tai ainakin tulisi pitää mielen nöyränä. Tässä voisi viitata myös Einsteinin lausahdukseen, kun hän oli saanut valmiiksi laajan suhteellisuusteoriansa: "jos olemme löytäneet tai havainneet leijonan hännän, niin on muistettava, että leijona on kuitenkin se, joka häntää heiluttaa".

Teuvo Rantala

Lokakuussa 2003

takaisin