Tietoa

Hiiva Candida Albicans,
tieteellisten tutkimusten saldoa
Lainaus
tulevasta "hiivasyndroomaa" käsittelevästä
kirjastani.
MILLAINEN "VEIJARI" ON CANDIDA ALBICANS ?
Suolisto-oireiden lisäksi monet asiakkaat valittavat
monia epämääräisiä oireita. Kirjallisuudessa
on suolistohiivan yli-kasvuun liitetty lukuisia erilaisia oireita. Näitä
suolisto- että muita oireita kutsutaan yhteisnimellä hiivasyndroomaksi.
Tätä käsitettä ei kovan lääketieteen puolella
hyväksytä. Oireet katsotaan olevan peräisin psyykkisistä
syistä, ei todellisia kehon toimintaan liittyviä ongelmia.
Kuten edellä jo osoitin, ainakin suolisto-oireiden
taustalla kysymys voi olla aivan muusta kuin suolistohiivan ylikasvusta.
Alla olevaan luetteloon olen koonnut listan ns. hiivasyndrooman liitetyistä
oireista. Onko näiden oireiden takana todella suolistohiivan ylikasvusta
tekijät vai onko kysymys psyykkisistä oireista? Edes jonkinlaisen
vastauksen löytämiseksi meidän on selvitettävä,
mikä on Candida albicans hiiva ja tuottaako se mahdollisesti sellaisia
aineita, jotka voisivat aiheuttaa näitä epämääräisiä
oireita ?
Kehon oireita, jotka on liitetty niin sanottuun "hiivasyndroomaan":
1) hajuvesien, hajusteiden, tupakansavun, ynnä
muiden vastaavien sietämättömyyttä;
2) kehon epämääräiset oireet pahenevat kosteissa,
hiostavassa tai homeisessa paikassa/ säällä;
3) jalkasieni, sieni-infektiota iholla tai kynsissä;
4) sokerin, leivän tai alkoholin himoa;
5) eturauhastulehdus tai emätintulehdus;
6) ripulia;
7) ummetusta;
8) mahalaukun seudun pullistumista, turvotusta tai kipua;
9) kaasua tai ilmavaivoja;
10) peräaukon kutinaa tai raavintaa;
11) koliikkia;
12) vaippaihottumaa;
13) emättimen kutinaa, polttoa tai jatkuvia tulehduksia;
14) munuaisten, virtsarakon tulehduksia;
15) rakkotulehdusta (cystitis);
16) nenä/poskiontelo tulehduksia;
17) nivelten kipua tai turpoamista;
18) aknea;
19) nokkosihottumaa;
20) ihottumaa;
21) ihon kutinaa;
22) ekseemaa;
23) psoriasista;
24) seksuaalisen mielenkiinnon puutetta;
25) impotenssia;
26) väsymystä;
27) tuntee olevansa aivan "kuitti";
28) muistin menetystä/ heikkenemistä;
29) tuntee olevansa "pihalla" asioista / tapahtumista;
30) puutumista, pistelyä, polttelua;
31) lihasten pakotusta;
32) lihaskipuja;
33) flunssan kaltaisia oireita;
34) endometrioosia;
35) kuukautiskierron kramppeja tai epäsäännöllisyyttä;
36) PMS-oireita;
37) silmien edessä olevia "kellujia";
38) epäselvää näköaistimusta,
39) uneliaisuutta;
40) ärtyisyyttä tai hermostuneisuutta;
41) mielialan heilahtelua;
42) masennusta;
43) itsemurha-ajatuksia;
44) päänsärkyä;
45) hypoglykemiaa;
46) pään turpoamisen ja pistelyn tunnetta;
47) sydämen alan polttelua;
48) ruuan sulamattomuutta;
49) röyhtäilyä;
50) limaa ulosteessa;
51) peräpukamia;
52) suun kuivumista;
53) kurkun kuivumista;
54) suupielen haavoja tai rakkoja suussa;
55) pahan hajuinen hengitys;
56) nenän tukkoisuutta, vetistä vuotoa;
57) kroonista yskää;
58) kipua rinnassa tai "tiukkuutta";
59) hengityksen vaikeutta, vinkumista;
60) astman tyyppisiä oireita;
61) silmien polttoa tai kutinaa;
62) kirvelyä virtsatessa;
63) korvien kipua, vuotoa, kutinaa;
64) kipua yhdynnässä tai sen jälkeen;
65) ruoka-aine allergioita;
66) nokkosihottumaa;
67) kokonaisvaltaista allergisoitumista;
68) kielisammasta;
69) tukan lähtöä;
Oirelista on pitkä ja moninainen. Olen potilastyössäni
kohdannut monia ihmisiä, joilla on monia listaan kuuluvia oireita
ja heiltä on löytynyt hiivan tai hiivojen ylikasvua. Mutta
toisaalta olen myös tavannut potilaita, joilla on ollut listaan
kuuluvia oireita, mutta testi ei paljasta hiivan läsnäoloa.
Joten monet listan oireet voivat syntyä muistakin tekijöistä.
Erityisesti suoliston toimintaan liittyvät oireet näyttäisivät
syntyvät myös huonoista ja /tai patogeenisistä bakteereista
tai pelkästään parasiiteistä.
Mutta listassa on myös lukuisia muita "epämääräisiä"
oireita, jotka ovat todellisuutta ko. ihmisille. Ongelmaksi muodostuukin
se, että niiden taustalta ei tahdo millään löytyä
minkäänlaista poikkeavuutta perinteisissä koulu-lääketieteen
testeissä. Nyt meidän onkin tarkasteltava voisiko näiden
monien epämääräisten oireiden taustalla sittenkin
olla hiivan ylikasvu joko suolistossa tai jossain muualla kehossa.
Tarkastelun kohteeksi on otettava ensisijaisesti hiivoista
Candida albicans, sillä lääketieteelliset julkaisut luokittelevat
vain tämän hiivan patogeeniseksi, tautia tai kuolemaa aiheuttavaksi
hiivaksi.
Halusin selvittää asiaa perin juurin, sillä
jos tiedejulkaisuista ei löydy mitään biokemiallista
selitysmallia C. albicanssin tulehdusta aiheuttavista tekijöistä,
emme voi selittää ja hyväksyä C. albicans hiivaa
patogeeniseksi mikrobiksi. Ja lisäksi, jos julkaistuista tutkimusraporteista
löytyisi tutkimusaineistoa ko. hiivan mahdollisesti tuottamista
toksista tai muista haitallisista aineista, olisi mahdollista tämän
tiedon varassa rakentaa looginen ja ymmärrettävä selitysmalli
monille listassa oleville epämääräisille oireille.
Ja käytännössä tämä tarkoittaisi seuraavaksi
sitä, että epämääräisten oireiden taustalla
olisikin todella "oikeat" C. albicans hiivan aiheuttamat biokemiallis-,
fysiologiset tekijät eikä ko. oireiden kanssa "kipuileva"
ihminen olisikaan psykiatrisen hoidon tarpeessa.
Nämä olivat tutkimusurakkani päätavoitteet.
Löytääkseni haluamaani tietoa, kävin Jyväskylän
yliopiston kirjastossa Medline- tietokannasta läpi lähes 1500
kappaletta C. albicans hakusanalla etsittyä tutkimusraporttia.
Medline tietokanta on yliopistojen tietokoneverkossa oleva tiedosto,
johon koottu kaikki lääketiedettä sivuavat tieteelliset,
julkaistut tutkimusraportit. Kyseisestä aineistosta myös löytyi
etsimääni materiaalia.
CANDIDA ALBICANS JA SEN BIOKEMIAA
Seuraava kappale on tieteellisten tutkimushavaintojen
esittelyä. Se saattaa tuntua raskaalta ja esittyissä "vilisee"
lääketieteellisiä termejä ja toimintoja. Asioiden
syvempi ymmärtäminen vaatii lukijalta näihin asioihin
perehtymistä. Jos teksti tuntuu liian raskaalta ja vaikeaselkoiselta,
suosittelen tämän kappaleen jättämistä väliin,
sillä seuraavissa kappaleissa esitän "selkokielisempiä"
pohdintoja näistä tutkimuksista.
YLEISTÄ INFORMAATIOTA
Candida albicans hiivalla on kolme erilaista olomuotoa.
Yksittäinen hiivasolu, pseudomycelium, toiselta nimeltään
pseudohyphae (valerihmamainen, jossa uusia tytärsoluja syntyy venymällä
äitisolusta) sekä rihmainen mycelium, toiselta nimeltä
varsinainen hyphae vaihe. Mycelium vaiheessa solukko kasvaa myös
rihmojen päistä muodostaen näin uutta, tiheämpää
ja yhä laajempaa rihmastoa. Tätä mycelium rihmastoa ei
esiinny muilla hiivoilla. Hiiva jatkaa sukuaan muodostamalla itiöitä
sekä pseudomycelium että varsinaisessa mycelium vaiheessa.
Näistä itiöistä kasvaa taas uusia "äitisoluja"
sopivissa olosuhteissa.
C. albicans:in patogeenisyys liitetään mycelium
kasvustoon sekä muutokseen "venyneistä" äiti-tytärsoluista
rihmastoksi. Tähän muutokseen vaikuttaa useammat eri tekijät
kuten hiivan ravinnon saanti, lämpötila, ympäristön
pH eli happamuus, seerumin tai magrofaagien, (valkosoluja) läsnäolo,
hivenaineet jne.
Seerumi, korkea lämpötila (37 C),
neutraali pH, korkea hiilidioksidi: happi suhde ja ravinnon niukkuus
kiihdyttää tai lisää rihmaston kasvua. Toisaalta
matala lämpötila, ilma (happi), hapan ympäristö
(pH 4-6) ja ravintorikas ympäristö tukee yksittäistä
hiivasoluvaihetta. Aminohapot (typen lähde) ja sokerit (hiilen
lähde) on myös yhdistetty muutokseen yksittäisistä
soluista rihmastoksi. Aminohapoista proliinin tiedetään kiihdyttävän
hiivasolun itiöiden tuotantoa; arginiini ja glutamiini puolestaan
tukevat rihmaston kasvua.
Tärkeä taustatieto Candida albicans:ista on
myös se, että sitä kutsutaan oppurtinistiseksi , toissijaiseksi
patogeeniksi. Tällä tarkoitetaan sitä, se "ilmestyy"
silloin, kun isännän vastustuskyky on jostain muusta syystä
jo aikaisemmin hei-kentynyt.
TUTKIMUSRAPORTTIEN SALDOA
MITÄ CANCIDA ALBICANS TUOTTAA
Candida albicans tuottaa monenlaisia aineita. Tutkimusraporttien
mukaan se tuottaa:
alkoholia,
D-arabinitol:ia,
pyruvaattia,
lyhytketjuista carboxylic acid:ia ,karboksyylihappoa,
vähintään kuutta erilaista isännälle haitallista
entsyymiä,
tulehdusta ja hiivan virulenssia lisääviä prostaglandiineja,
sekä vielä provosoi isännän endoteelisolujen tuottamaan
samanlaisia prostaglandiineja kuin hiiva
ja Dr. Orion Truss:in mukaan C. albicans tuottaa acetalhydiä.
Lisäksi C. albicans tuottaa gliotoksiinia, mycotoksiinia
eli homemyrkkyä. Ruoissa esiintyvät erilaiset homeet tuottavat
aflatoxin, fumonisins, ochratoxin, patulin, trichothecenes nimisiä
myrkkyjä, ja samaan sarjaan kuuluu Aspergus fumanatis sienen ja
Candida albicans:in tuottama gliotoksiini myrkky, kemialliselta nimeltään,
englanniksi, epipolythidioxopiperzine (ETP).
Candida albicans:in tuottamia toksisia aineita ryhtyivät
selvittämään jo vuonna 1978 julkaistussa raportissaan
Iwata (1) ja hänen tutkijakolleegansa. He löysivät lukuisia
pieni ja suurimolekyylipai-noisia toksisia aineita.
Bernard, 1981, (2) toteaa raportissaan C. albicans:in
tuottavan D-arabinitol:ia ja Geertinger,1982, (3) alkoholia glukoosista
maksimissaan 1 mg:n per yksi gramma suoliston sisältöä
yhdessä tunnissa. Pohditaanpa asiaa hiukan pidemmälle. Jos
hiivaista suoliston sisältöä olisi vaikkapa 100 g, niin
se tuottaisi tunnissa 100 mg eli o,1 grammaa tunnissa ja yhdessä
vuorokaudessa tämä 24 kertaa, yhteensä 2,4 grammaa !
Tästä tulee paha kilpailija Alko Oy:lle !
Samaranayake, 1982, (4) toteaa C. albicans.in tuottavan
lyhytketjuista karboksyylihappoa ja Royal, 1984, (5) neuramidase entsyymiä.
Hoegl, 1996, (6) toteaa C. albicans:in tuottavan aspartic proteinase
entsyymiä. Tämä havainto oli tehty ensimmäisen kerran
jo 1965. Tämä kuuluu sellaiseen entsyymiluokkaan , johon ihmisen
metaboliassa sisältyvät mm. pepsiini ja reniini. Ensin mainittu
on mahalaukun valkuaista sulattava entsyymi ja jälkimmäinen
kuuluu tärkeänä osana munuaisten verenpainetta säätelevään
järjestelmään. Tässä vaiheessa on syytä
nostaa esille kysymys: mitä tapahtuu isännälle, jos hänen
suolistossaan asustava aktiivinen hiiva tuottaa ylenmäärin
aspartic proteinase entsyymiä ? Vaikuttaako se verenpaineeseen
ja mahalaukun suolahapon eritykseen ja mitä muita häiriöitä
voisi syntyä ?
Shimizu, 1996, (7) toteaa, että C. albicans tuottaa
neljää eri entsyymiä: hyaluronidase, chondroitin sulphatase,
proteinase ja phospholipase. Nämä neljä yhdessä
ovat koe-eläimille erittäin virulentteja, tulehdusta aiheuttavia
ja yhden tai useamman puute tekee C. albicans:ista vähemmän
virulentin tai kokonaan harmittoman.
Saeed, 2000, (8) kirjoittaa, että C. albicans kykenee
tuottamaan suuria määriä pyruvaattia, johtaen lähiympäristössä
olevan kudoksen ketoosiin ja tämän seurauksena neutrofiilien
(valkosolujen) mye-loperoxidasen toimintaa romahtaa. Neutrofiilit ovat
yksi keskeinen tekijä isännän puolustautuessa mikrobien
hyökkäyksiä, mm. taistelussa C. albicans:ia, vastaan.
Neutrofiilien keskeinen antimikro-binen toiminta perustuu myeloperoxidasen
toimintaan. Saeed on jo aikaisemmin osoittanut, että metaboliset
ketoaineet epäaktivoivat myeloperoxidasen toiminnan ja heikentävät
neutrofiilien fagosytoosia. Näin ollen pyruvaatti olisi yksi keskeinen
C. albicans:in virulentti tekijä.
Noverr ja kumppanit, 2001, (9) "räjäyttävät
koko potin". He ovat pystyneet osoittamaan, että C. albicans
tuottaa itse myös ns. immunomodulatory prostaglandiineja. Se tuottaa
näitä prostaglandiineja konvertoimalla sen ulkopuolisesta
arakidonihaposta eli käytännössä suolen muusta sisällöstä.
Tästä tuotannosta vastaa cyclooxygenase entsyymi, sama joka
ihmiselläkin osallistuu tulehdusta aiheuttavien prostaglandiinien
tuotantoon. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että hiivasieniperäinen
PGE(x) ja synteettinen PGE(2) prostaglandiini kiihdytti hiivasolujen
muuttumista rihmastoksi ! Lisäksi hiivasieni peräinen PGE(x)
romahdutti chemokinien tuotannon, tumor nekrosis faktor alpha:n tuotannon,
splenocyttien jakaantumisen, kun taas interleukiini 10:n tuotanto kiihtyi
! Nämä ovat samoja reaktioita, joita saa aikaan ihmisperäinen
PGE(2) ! Kirjoittajat toteavat, että C. albicans:in tuottamat eikosanoidit
ovat kriittisiä sen omalle kasvulle ja se voi näiden avulla
voimakkaasti moduloida, vaikuttaa, isännän immuunijärjestelmän
toimintaa. Nämä hiivan eikosanoidit ovat jälleen yksi
keskeinen virulenssi tekijä, ja selittävät myös
kroonisen hiivainfektiomekanismin, immuunijärjestelmän lamaantumisen
ja miten hiivasta tulee sairauden lisätekijä.
Filler ja kumppanit, 1994, (10) myös kirjoittavat,
että C. albicans lisää myös isännän endoteelisolujen
omaa tulehdusta aiheuttavien prostaglandiinien tuotantoa. Juuri samanlaisia
kuin Noverr ja kumppanit raportoivat edellä mainitussa tutkimuksessaan
!
GLIOTOKSIINI
Keskeisin tavoitteeni koko tieteellisten tutkimusraporttien
tutkinnassa oli selvittää, onko tiedemaa-ilma kyennyt löytämään
Candida albicans tuottamista aineista mitään selväpiirteistä
myrkkyä? Jos löytyisi tällainen aine, niin siitä
saattaisi avautua selkeä ja looginen selitysmalli monille aiemmin
esittämilleni hiivan ylikasvuun liitettyihin oireisiin. Kun sitten
vihdoin osui silmiini Shah:in ja kumppanin raportti vuodelta 1991, (11)
kiljaisin: YES ! Tätä olen etsinyt pitkään ja olin
epäillyt asian olevan näin jo vuosia. Raportissaan hän
kiistatta osoittaa C. albicans:in tuottavan homemyrkkyä!
Samanlaisen havainnon teki myös Shah ja kumppanit,
1995 (12) raportissaan tutkiessaan kolmen naisen vaikeaa vaginitista,
emätinhiivatulehdusta. Ottamistaan emätinnäytteistä
he löysivät gliotoksiinia, jota taas verrokeilta ei löytynyt.
MITÄ MERKITYSTÄ SITTEN ON GLIOTOKSIINILLA
?
Nyt löydettyäni vahvistuksen myrkyn tuotolle
seuraavaksi halusin selvittää miten ko. myrkky vaikuttaa ihmisen
puolustuskykyyn ja muuhun aineenvaihduntaan.
GLIOTOKSIINI AIHEUTTAA SOLUJEN KUOLEMAA JA ENTSYYMIEN
TOIMINNAN LAMAANTUMISTA
Waring ja kumppanit, 1994 (13) kirjoittavat, että
gliotoksiini aiheuttaa solujen apoptoosia, solu-kuolemaa. Lisäksi
he havaitsivat, että T-soluissa gliotoksiini pelkistetään
dithioli muotoon ja jossa pelkistyksestä vastaa glutationi.
Piva, 1994 (14) kirjoittaa myös gliotoksiinin aiheuttavan
apoptoosia. Waring ja kumppanit, 1995 (15) toteavat, että gliotoksiini
epäaktivoi alkohol dehydogenase entsyymin toiminnan, joko tekemällä
kovalenttisen sidoksen ko. entsyymien thioliryhmien kanssa tai redoxi
cyclin kautta syntyvillä vapailla radikaaleilla. Tätä
entsyymin epäaktivointia estää glutationi ja/tai kuinka
nopeasti syntyneet vapaat radikaalit saadaan poistettua. Tämä
on merkittävä havainto, sillä kaikissa niissä solujen
entsyymeissä, joissa on thioli eli rikkisidoksia, gliotoksiini
aiheuttaa niiden toiminnan lamaantumista !
Waring ja kumppani, 1996 (16) jatkaa samaa havaintoa:
gliotoksiini estää thioli ryhmän sisältävien
entsyymien toimintaa ja aiheuttaa solujen apoptoosia. Lisäksi hän
toteaa gliotoksiinilla olevan anti-mikrobinen, antifungaalinen ja antiviralinen
ominaisuus.
Tässä kohtaa tulemme siihen havaintoon ja
kysymykseen, että miksi C. albicans tuottaa näin voimakasta
myrkkyä ? Tässä on taustalla se tosiasia, että luonnossa
kaikki elävät oliot, niin kasvit, eläimet kuin mikrobitkin
kamppailevat elintilastaan. Jotta mikrobi tai hiiva voisi kasvaa ja
lisääntyä, sen täytyy jotenkin "eliminoida"
tai syrjäyttää kilpailevat mikrobit omalta "reviiriltään".
Tällä gliotoksiinilla C. albicans pyrkii eliminoimaan, tappamaan
sen kasvua ja lisääntymistä estävät muut mikrobit.
GLIOTOKSIININ VAIKUTUS ISÄNNÄN IMMUUNIPUOLUSTUKSEEN
Mitchell ja kumppanit, 1997 ( 17) kirjoittavat, että
gliotoksiini estää makrofaagien superoksidi anionien purkautumista.
Tämä makgrofaagien tuottama superoksidi on niiden tärkeimpiä
työväli-neitä, aseita, joilla ne tuhoavat haitallisia
mikrobeja ihmiskehossa.
Shah ja kumppanit, 1998 (18) ovat jälleen hiivamyrkyn
kimpussa. He tutkivat gliotoksiinin vaiku-tusta polymorphonucleariisiin
neutrofiileihin. He totesivat ensin, että gliotoksiini on paljon
sensitii-visempi polymorphonucleari leukosyytteihin (PMN) kuin mononucleari
soluihin. He totesivat, että gliotoksiinia 1 mikrogramma/mL ei
vaikuttanut ko. solujen elinkykyisyyteen, mutta heikensi PMN solujen
kemotaksista toimintaa ja heikensi niiden kykyä syödä
partikkeleita. Lisäksi ko. solujen superoksidin ja laktoferriinin
tuotanto alentui. Gliotoksiini heikensi myös PMN solujen kykyä
tap-paa Escherichhia coli bakteereja.
Edellä olevan voi tiivistää siten, että
gliotoksiini pienellä määrällä ei vielä
tapa neutrofiili-valkosoluja, mutta tekee niiden kyvyn tuhota haitallisia
mikrobeja olemattomaksi. !!
Yoshida ja kumppanit, 2000 (19) tekevät tahollaan
samat havainnot kuin edellä Shah. Yamada ja kumppanit, 2000 (20)
toteavat, että gliotoksiini estää T-lymfosyyttien anti-CD3
toimintaa ja näin estää T-solujen ja kohdesolujen välistä
vuorovaikutusta.
Umezawa ja kumppanit, 2000 (21) toteavat, että
gliotoksiini estää nuclear factor (NF)-kappa B:n aktivaation.
Tätä aktivoivaa tekijää tarvitaan mm. interleukiinien
, IL-1, IL-2, IL-6, IL-8, tumor necrosis factorin (TNF)- alfan ja interferoni
gamman indusoimisessa. Saman tapaiset havainnot on tehnyt myös
Wilson ja kumppanit, 1999 (22) kuten myös Kroll ja kumppanit, 1999
(23).
GLIOTOKSIINI TUHOAA MUNUAISOLUJA
Zhou ja kumppanit, 2000 (24) tutkivat gliotoksiinin
vaikutusta munuaisten proksimal tubulusten soluihin. Aluksi he toteavat,
että munuaisten toiminnan häiriöt on yhdistetty patogeenisiin
homeisiin ja tästä he saivat idean tutkia gliotoksiinia vaikutusta
munuaissoluihin. He aloittivat solujen myrkytyksen 100 ng/ml ja se ei
aiheuttanut vielä cytotoksista efektiä. Kun annosta lisättiin,
havaittiin gliotoksiinin tappavan soluja suoraan lisätyn annostuksen
mukaisessa suhteessa. Samalla he havaitsivat N-acetylcysteine:n (NAC)
tehokkaasti estävän solujen apoptoosia.
Nämä kaksi havaintoa ovat merkittäviä.
Ensinnä tässä tutkimuksessa on osoitettu gliotoksiinin
aiheuttavan munuaissolujen kuolemaa, joka selittää munuaisvauriot.
Toiseksi hyvä uutinen on, että NAC :lla pystytään
estämään soluvaurioita!
MITEN KEHO SUOJELEE SOLUJA GLIOTOKSIININ VAIKUTELTA
Hurne ja kumppanit, 2000 (25) ja Beaver ja kumppanit,
1995 (26) ovat tutkineet C. gliotoksiinin osalta jotain positiivista.
He ja niin kuin jo mainitut muutamat muutkin tutkijat havaitsivat gliotoksiinin
lamaannuttavien entsyymitoimintojen palautuvan N-acetyl-cysteine:llä
ja glutathionilla. Tämä on todellinen ilouutinen !
MUITA HAVAINTOJA CANDIDA ALBICANS:ISTA
MITEN C. ALBICANS MURTAA KEHON ENSIMMÄISEN SUOJAMUURIN
De Repentigny ja kumppanit, 2000 (27) havaitsivat, että
Candida albicans pystyy tuhoamaan yhtä tärkeintä luonnollista
puolustusmekanismia: mucinia. Tämä limakalvon tuottamaa "limaa",
joka koostuu ns. glykoproteiineista ja jonka rakennuksessa rikki on
keskeinen aine. C. albicans tuhoaa tätä mucinia erittämällään
entsyymillä secretory aspartyl proteinase (Sap2p). Jotta hiiva
voisi kiinnittyä isännän suoliston tai muun limaa erittävän
kudoksen, esim emättimen seinämään, sen täytyy
"raivata" tiensä tämän suojaavan lima-, mucini,
-kerroksen läpi. Tähän "raivaukseen" hiiva
käyttää Sap2p – entsyymiään !
Ponton ja kumppanit, 1996 (28) havaitsivat, että
C. albicans pystyy erittämällään mannoproteiinilla
välttämään syljessä olevan secretory IgA (sIgA)
toiminnan. Kehon B-valkosolut erittävät tätä sI-gA.ta
sylkeen ja myös suolistossa suolistolimaan, jolla keho puolustautuu
vieraita mikrobeja vastaan. Kehon luonnollisessa puolustusmekanismissa
limakalvon erittämä lima, mucin, ja sIgA molekyylit yhdessä
muodostavat ensimmäinen varsinainen puolustusmuuri vihollisia vastaan.
Nyt näissä kahdessa edellä mainitussa tutkimuksessa on
osoitettu, millä mekanismilla C. albicans pystyy ohittamaan tämänkin
suojamuurin !
CANDIDA ALBICANS JA BAKTEERIT
Nair ja kumppanit, 2001 (29) tutkivat 8 eri suubakteerin
vaikutusta C. albicans ituputkien muodostumiseen. Bakteerit olivat 1)
Streptococcus sanguis SK21A, 2) Streptococcus salivarius SK56, 3) Escherichia
coli ATCC 25922, 4) S. salivarius OBU3, 5) Porphyromonas gingivalis
Pg 50, 6) Lactobacillus casei ATCC 7469, 7) Prevotella intermedia OBU4
ja 8) S. sanguis OBU 2. Bakteerit 1, 2, 3 ja 4 estivät vaihtelevasti
ituputkien muodostumista. Bakteerit 5, 6 ja 7 lisäsivät ituputkien
muodostumista, kun taas bakteerilla 8 ei ollut vaikutusta puoleen eikä
toiseen. Ja vain E. coli bak-teeri oli ainoa, joka tilastollisesti merkittävästi
vähensi ituputkien muodostumista !
Tämä on jälleen merkittävä
havainto. Olen itse uskonut tähän asti vakaasti, että
maitohappobakteeri, Lactobacillus casei, tukahduttaisi hiivan kasvua,
mutta se päinvastoin lisäsi sen kasvua ja vain E. coli pystyi
estämään ituputkien muodostumista. Yleisessä keskustelussa
ei ole koskaan korostettu E. coli bakteerin merkitystä hiivan kasvun
torjunnassa !
CANDIDA ALBICANSIN YHTEYS SAIRAUKSIIN
Perron ja kumppanit, 1998 (30) ja Menard ja kumppanit,
1998 (31) toteavat, että gliotoksiini näyttäisi olevan
yhteydessä, yhdessä retroviruksen kanssa MS (multiple sclerosis)
syntyyn.
Cater, 1995 (32) toteaa, että krooninen candidiasis
syndrooma näyttäisi olevan etiologinen tekijä kroonisen
väsymyssyndrooman syntyyn.
Tämä raportti on "kovaa valuuttaa",
sillä kaikki tapaamani ja hoitamani hiivan ylikasvusta kärsivät
valittavat kovaa väsymystä. Nyt meillä on käsissä
julkaistu tutkimusraportti, jossa mainitaan kroonisen väsymyksen
suolistohiivan ylikasvun välinen yhteys !
Schreiber ja kumppanit, 2001 (33) kirjottavat, että
64-vuotiaalla naisella todettiin keuhkosairauden alkaneen siitä,
kun C. albicans:in antigeenit pääsivät suolistosta keuhkoihin
verenkierron välityksellä. Merkittävä kirjoitus
lääketieteen julkaisussa !
Jong ja kumppanit, 2001 (34) kirjoittavat, että
C. albicans pystyy tunkeutumaan aivoveriesteen läpi. Tätä
aivoveriestettä on lääketieteen piirissä pidetty
"pyhänä" asiana, joka estää vieraiden
aineiden pääsyn aivojen sisäpuolelle. Kirjoittajat toteavat,
että heidän raporttinsa on ensimmäinen laatuaan, jossa
he ovat osoittaneet C. albicans:in pystyvän kiinnittymään,
tunkeutumaan ja "transcytosetoimumaan" ihmisen microvascularisen
endoteelisen solun läpi vaikuttamatta solujen monolayeriseen eheyteen
!
Tämä raportti on jälleen "kovaa
valuttaa". Tässä raportissa on osoitettu, että suolistosta
pääsee verenkierron avulla leviämään hiivaituja
tai soluja aina aivojen läheisyyteen asti (niin että kehon
valkosolut eivät kykene niitä "matkalla" tuhoamaan)
ne kykenevät myös "porautumaan" aivoja suojelevan
veriesteen läpi ja näin hiivakasvusto voi levitä myös
aivoihin !
-----------------------
takaisin
|