Tietoa

Hiiva Candida Albicans, uusia havaintoja, artikkeli n:o 2

Kirjoitin Luontaisterveyslehdessä n:o 1/2001 kokemuksistani ja havainnoistani suolistohiivan hoidosta. Siinä totesin, että hyvin monelle hoidollista apua ei näytä löytyvän ns. perinteisestä ruokavaliohoidosta. Ratkaisuksi esitin, että ensin on tehtävä perusteellinen testi siitä, mitä suolistossa todella on. Suolisto-ongelmien taustalla ei aina ole hiivan tai hiivojen ylikasvu, vaan ongelmat voivat johtua yhtä hyvin bakteereista ja/tai parasiiteistä.

Jos hiiva tai hiivoja sitten havaitaan, niin hoito pitää toteuttaa testin osoittamilla hiivaa tappavilla, joko reseptilääkkeillä tai luonnon aineilla. Tämän jälkeen on tehtävä kehon immuniteetin vahvistaminen puhdistushoidoilla että vitaaliaineilla. Ruokavalion suhteen olen toteuttanut hyvin "väljiä" periaatteitta. Kokonaisuutenaan tulokset ovat olleet hyviä.

Uteliaana, uutta tietoa ja osaamista janoavana ajattelin, että haluan löytää vielä perusteellisempaa tietoa Candida albicans hiivasta. Uuden tiedon lisätarve nousi esiin muutamasta hoitokokemuksesta, joissa hyvää hoitotulosta ei näyttänyt syntyvän. Tapasin erittäin pätevän sienien ja hiivojen laboratoriotutkijan ja lisäksi tein mittavan katsauksen tieteellisiin tutkimusraportteihin. Kävin läpi noin 1500 tutkimusraporttia, joissa oli tutkittu Candida albicans hiivan käyttäytymistä ja sen erittämiä toksisia aineita.

Saamani uusi tieto ko. sieniasiantuntijalta oli "järisyttävää". Hän esitti minulle monia, ja nettihakujen mukaan myös hyvin monelle terapeutille että lääkärille ympäri maapalloa, uusia asioita Candida albicans:ista. Hän on tutkinut hiivoja ja sieniä yli kolmekymmentä vuotta. Ensin hän vastasi erään yliopistollisen keskussairaalan koko sieni- ja hiivalaboratoriosta ja sitten siirtyi yksityisen laboratorion palvelukseen. Hän on löytänyt mm. 6 täysin uutta sienilajia ja tutkimustulokset on myös julkaistu tiedeyhteisössä. Hän myös opettaa yliopistossa. lääketieteen kandeille sienistä ja hiivoista.

Hänen kertomansa tiedot Candida albicans hiivasta:

Ensiksi: se on vain ihmisillä esiintyvä hiiva. Sitä ei koskaan ole löydetty luonnosta ja ruuista. Jos sitä löytyy eläimistä, niin ihminen on saastuttanut ko. eläimen! Tämä tieto on ristiriidassa esim. lääketieteen mikrobiologian oppikirjan kanssa. He kirjoittavat, että C. albicans hiivaa on ihmisillä sekä eläimillä. Tosin tartuntalähteestä he eivät puhu mitään !

Toiseksi: Candida albicans on niin vähään ravintoon tyytyvä, että se pysyy elossa jopa puhtaassa vedessä !

Kolmanneksi: kun C. albicans tuntee kuolevansa, se alkaa muodostaa entistä enemmän itiöitä (ikään kuin siemeniä) voidakseen näillä sitten jatkaa sukuaan.

Neljänneksi: nämä itiöt ovat lähes täysin häviämättömiä, ne kestävät ankaraa pakkasta, kuumuutta ja kuivuutta (jopa vuosikausia !). Vain ihmisen mahalaukun muodostama suolahappo- "kylpy"" estää sen, että hiivaitiöistä ei kasva uusia sienisoluja ja rihmastoa.

Viidenneksi: jos suolistotestistä löytyy C. albicans hiivaa, se on alun perin joutunut sinne ko. ihmisen omassa suussa kasvaneesta sienikasvustosta. (Tai sitten kiihkeän suutelun / syljen vaihdon jälkeen toiselta partnerilta). Suuhun C. albicans on tullut todennäköisimmin synnytyksessä.

Kuudenneksi: jos C. albicans aiotaan todella häätää, se pitää tehdä rotaatioperiaatteella: I) Ensin tapetaan sillä hetkellä kasvava kasvusto ko. hiivalajikkeeseen purevilla tappoaineilla. II) Pidetään tappoaineiden käytössä tauko. III) Odotetaan itiöiden puhkeamista uuteen kasvuun. Palataan takaisin vaiheeseen I). Sama rotaatioperiaate täytyy toteuttaa suun, suoliston ja myös emättimen hoidossa useita kertoja.

HIIVAN HOITO KÄYTÄNNÖSSÄ

Näistä edellä esitetyistä tiedoista tulee selkeästi esille tarve lisätä joitakin uusia asioita hiivan hoitoon. Edelleen peruslähtökohtana on aloittaa kunnollisella testillä, jotta tiedetään mitä ollaan hoitamassa. Pyritäänkö hoitamaan hiivaa, hiivoja, patogeenisiä bakteereja vai kaikkia näitä yhtä aikaa. Kun testi on tehty ja löytyy esimerkiksi Candida albicans hiivaa, niin sitten tulisi aluksi menetellä seuraavien periaatteiden mukaan.

ENSIMMÄINEN PERIAATE
Vain näitä itiövaiheesta kasvuvaiheeseen siirtyneitä hiivasoluja voidaan tappaa, ei itiöitä. Ensimmäiseksi aloittavat limakalvon pinnalla olevat itiöt kasvunsa kohti rihmastoa, mutta itiöitä on myös limakalvon syvemmissä sopukoissa, umpilisäkkeessä, diverdikkeleissä, kielinukan pohjalla. Ja tämä tarkoittaa sitä, että tätä rotaatioperiaatetta joudutaan tekemään useita kertoja. Jos suolistoon jää itiöille sopivia sulamattoman ruuan muodostamia sopukoita, umpipusseja, eikä näitä saada puhdistettua, niin voidaan joutua tilanteeseen, että hiivasta ei päästä koskaan kokonaan eroon. Tällöin arvoon arvaamattomaan nousee kehon kyky sietää hiivan tuottamia aineita ja muu yleisterveys.

Tämä rotaatioperiaate: kasvusto- itiö- kasvusto, täytyy toteuttaa niin suun, suoliston kuin emättimen hoidossa. Tämä rotaatioperiaatteen puuttuminen nykyisistä hoidoista selittää, miksi jotkut eivät millään tahdo saada apua hiivan häätöhoidosta. Ei ruokavaliohoidolla eikä myöskään aina edes testien mukaisilla tappoaineilla.

Tämä hiivan syklinen lisääntyminen itiöiden kautta selittää hiivan vastuskyvyn lisääntymisen. Mitä enemmän sitä ärsytetään väärillä hoidoilla ja muilla tekijöillä, jossa se tuntee kuolevansa, niin sitä aktiivisemmin se muuttaa omaa kromosomirakennettaan kestämään yhä ankarampia olosuhteita. Kun hiiva "äiti" siirtää tätä uutta perimärakennetta itiöihinsä, niin niistä syntyvä uusi kasvusto on entistä vastuskykyisempää ja siten entistä vaikeampaa häätää pois! Olemme samassa tilanteessa kuin sairaalabakteerit saastuneissa sairaaloissa.

TOINEN PERIAATE
Tämä tosiasia tarkoittaa hoidon kannalta mm. sitä, että hiiva pitää saada tapettua "yllätyshyökkäyksellä", niin että se ei ehtisi muodostaa paljon uusia itiöitä. Tämä yllätyshyökkäys ei ole ankara ruokavaliokuuri. Sillä ankarasta kuurista huolimatta suolistossa on aina sen verran sokeria, josta hiiva saa energiaa. Ja on myös muistettava sieniasiantuntijan esittämä toinen väittämä (hiiva pysyy elossa vaikka puhtaassa vedessä). Toinen tärkeä asia on, että perinteisessä ruokavalio-hoidossa suolistoon virtaa runsaasti proteiinia. Se on sitä ainetta, jolla hiiva varsinaisesti kasvaa ! Ankara ruokavaliohoito on juuri sitä, jossa hiiva tuntee pikkuhiljaa kuolevansa ja tekee "hullun" lailla uusia itiöitä. Jos hoidetaan "pullahiivaa" tai muita, mutta ei C. albicans:ia, niin silloin perinteisestä ruokavaliohoidosta lienee apua.

KOLMAS PERIAATE
Yllätyshyökkäys täytyy toteuttaa testin osoittamilla tappoaineilla. Kun se on käynnissä, niin sitten on perusteltua karsia ruokavaliosta pois C. albicans:in paras ruoka eli sokeri ja muut nopeat hiilihydraatit. Kun siltä testin mukaisien tappoaineiden aiheuttamassa myrkytystilassa karsitaan vielä varsinainen pääruoka pois, niin tämä nopeuttaa sen kuolemista ja todennäköisesti itiöiden tuotantoakaan ei esiinny tai se heikkenee merkittävästi.

NELJÄS PERIAATE
Mutta ennen yllätyshyökkäystä täytyy ensin häätää muut hiivan "ystävät": patogeeniset bakteerit ja/tai parasiitit. Parasiiteistä olen kirjoittanut artikkelin Luontaisterveyslehden viimeisessä numerossa 1999.

VIIDES PERIAATE
Ja toinen äärimmäisen tärkeä kysymys on: koko suolisto, niin ohut- kuin paksusuolisto, pitää saada mekaanisesti puhdistettua kaikista itiöille sopivista piilopaikoista. Niistä lähtee aina uusi seuraava kasvusto. Paksusuoli tulee puhdistaa mekaanisella "pesulla" . Ohutsuolen puhdistus on vaikeampi tehtävä. Se voidaan tehdä erilaisista kuiduista tehtävällä "koktaililla". Jos suolistosta ei saada puhdistettua kaikkia itiöiden piilopaikkoja, niin hiivakasvuston lopullinen häätö saattaa olla mahdoton tehtävä.

KUUDES PERIAATE
Koko hoitoprosessi on aloitettava suusta, jos sieltä testin mukaan löytyy hiivan/ hiivojen ylikasvua. Suussa kasvavasta hiivasta irtoaa jatkuvasti solukkoa sekä itiöitä, jotka koko ajan saastuttavat suolistoa.

SEITSEMÄS PERIAATE
Hyökkäysten jälkeen ja koko suoliston mekaanisen puhdistuksen jälkeen pitää istuttaa uusia, terveitä maitohappobakteereja sekä myös E.coli bakteeria. Vaikka testin mukaan niitä olisikin riittävästi, niin meillä ei ole mitään varmaa tietoa niiden terveyden tilasta ja tuotantokyvystä. Joten on viisaampaa istuttaa uudet bakteerit kuin luottaa vanhojen tervehtymiseen. Toisaalta, jos niitä istutetaan liian aikaisin, niin nekin saastuvat samoista tekijöistä kuin nykyiset suolistossa jo olevat. Paras hetki olisi tehdä se vasta koko kehon puhdistuksen jälkeen, mutta se on kuitenkin aloitettava jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Tämä siksi, että kun hoito häätää hiivaa ja huonoja bakteereja, niin vapautuneen tilan "peittämiseksi" on tilalle laitettava hyviä bakteereja senkin uhalla että ne alussa myös osittain saastuvat.

RUOKAVALIO
Ruokavalion suhteen kokonaisuudessaan olen edelleen sitä mieltä, että ankara ruokavalio ei ole perusteltua edellä esittämilläni argumenteilla. Hyväksi on osoittautunut gluteenin ja maitotalous-tuotteiden poiskarsinta sekä muut huonosti sulavat ruoat. Muut mahdollisesti sopimattomat ruoka-aineet täytyy vain kokeilla yksilökohtaisesti.

KEHON PUHDISTUS

Tutkimusraporttien mukaan hiiva tuottaa seuraavia haitallisia aineita: kaasua, alkoholia, D-arabinitolia, pyruvaattia, lyhytketjuista karpoksyylihappoa, acetalhydiä. Kuutta erilaista entsyymiä: neuraminidase, asparticproteinase, hyaluronidase, chondroitin sulphatase, proteinase ja phospholipase. Lisäksi se erittää tulehdusta synnyttäviä prostaglandiineja sekä homemyrkky GLIOTOKSIINIA. Tämän viimeksi mainitun löytyminen oli se, jonka olemassa oloa olin epäillyt jo pitkään. Gliotoksiini kuuluu samaan supermyrkkyjen sarjaan kuin muutkin homeiden tuottamat toksiinit.

Jos nämä toksiset aineet pääsevät suolistosta verenkiertoon, ne menevät maksaan. Jos näistä pääsee jotain karkuun, niin ne leviävät systeemisen verenkierron avulla kaikkialle kehoon. Toinen reitti on lymfanestekierto. Nämä kudoksiin leviävät toksiset aineet aiheuttavat ns. hiivasyndrooman oireet.

Rihmastoksi muuttunut Candida albicans tuottaa edellä kerrottuja entsyymejä Nämä, ns. proteolyyttiset, syövyttävät entsyymit, tekevät myös suoliston seinämään "reikiä". Suolistosta tulee tällöin "vuotava", joka on eräänä syytekijänä yleiselle allergisoitumiselle että myös ruoka-aineyliherkkyyksille. (Katso toista kaaviokuvaa).
Nämä hiivan erittämät aineet ja suolistosta karkuun pääsevät allergeenit tekevät ihmisen sairaaksi, ei hiiva sinänsä. Candida albicans hiiva erittää näitä aineita erityisen runsaasti silloin, kun sen kasvu on päässyt rihmastovaiheeseen, mutta myös jo soluvaiheessa. Näillä aineilla se raivaa itselleen yhä laajempaa elintilaa; pyrkii tappamaan sen kasvua estävät hyvät bakteerit ja isännän valkosolut.

Suussa ja suolistossa olevan hiivan alkunujerruksen jälkeen onkin sitten keskityttävä erityisen ponnekkaasti kehon sisäisessä toiminnassa kahteen asiaan: a) valkosolujen aktiviteetin lisäämiseen, b) parantaa kehon omaa kykyä sietää ja tehdä vaarattomaksi hiivan erittämät toksiset aineet. Tästä vastaa maksa yhdessä munuaisten kanssa. Näihin molempiin tavoitteisiin päästään, kun optimoidaan kaikki vitaaliaineet sekä autetaan kehoa puhdistamaan hiivan/ hiivojen tuottamat toksiset aineet sekä muut ympäristöstä tulleet haitalliset aineet. Käytännössä tämä vaatii pitkän, perusteellisen ja kokonaisvaltaisen kehon puhdistusohjelman läpiviennin.

Tätä tietä on mahdollisuus päästä tilanteeseen, jossa hiiva ei tee ihmistä sairaaksi. Jos jollakin on ollut kauan ja runsas hiivan ylikasvusto, niin on enemmän kuin todennäköistä, että kaikkea hiivaa ei saada koskaan häädettyä. Silloin on asetettava tavoitteeksi sellainen tilanne, että hiivaa saattaa olla edelleen jossain määrin, mutta keho on niin hyvässä kunnossa, että hiivan erittämät aineet eivät aiheuta enää terveydellisiä ongelmia. Miten nämä kaikki tehdään, selvitän perusteellisesti tulevassa kirjassani.

Teuvo Rantala

Lokakuussa 2001

takaisin