Tietoa

Autismin hoito, Method Samu Michael

Kehittämäni "Method Samu-Michae", Autistin Aivojen Aineenvaihdunnan Tasapainottamismenetelmä erikoisruokavaliolla ja lisäravinteilla, on syntynyt käytännön tarpeesta. Oman poikamme sairastuminen autismiin toi mukanaan niin valtavan määrän kontakti-, käyttäytymis-, uni-, ja syömisongelmia, että oli pakko löytää jokin konkreettinen apu tähän kaaokseen. Tiiviin tutkinnan, ankaran pohdinnan, yrittämisen ja erehtymisen myötä (n. 5 vuotta) menetelmä on muotoutunut käytännössä hyvin toimivaksi.

Menetelmän kehittämisessä ja luomisessa auttoi aikaisempi työskentelyni suomalaisen huippu-urheilun ravintovalmennuksen kehittäjänä ja kouluttajana sekä kokemukseni vitamiiniterapiahoidoista muissa sairauksissa.

AUTISMIN SYNTY JA METHOD SAMU-MICHAEL

Ennen kuin lapsen käytös on muuttunut selvästi diagnosoitavaksi autismiksi, yleensä diagnoosiin päädytään noin 3-5 vuoden iässä, on tapahtunut paljon lapsen aivoissa. Selvän diagnoosin ollessa käsissä myös selvä hermostollinen aivovaurio on tosiasia.

Tämä aivovaurion "paikka" on yhä selkeämmin kohdistettu pikkuaivoihin (lue E. Courchesne:n review- artikkeli). Pikkuaivoissa on todettu ns. Purkinje-solujen katoamista ja myös pikkuaivojen fyysisen koon surkastumista tai alikehittymistä. Purkinje-solujen tehtävänä pikkuaivoissa on hillitä ja jarruttaa hermosanomien voimakkuutta. Silmin nähtävin vaurioiden lisäksi on todettu lukuisa joukko myös aivojen aineenvaihduntaan liittyviä poikkeavuuksia (lue tarkempi selvitys internet-sivuiltani: www.saunalahti.fi/~biopteri ; siellä ovat kaikki tieteelliset lähdeviitteet).

Jotta tähän kohtalokkaaseen aivovauriotilaan voidaan päätyä, on pitänyt olla voimassa tietyt edellytykset: ensinnä yksi tai useampi tekijä, joka käynnistää tai "laukaisee" vammautumisreaktiot ja/tai estää hermoston normaalin kehityksen sekä toisaalta geneettinen ja/tai jokin muu synnynnäinen kyvyttömyys estää tuhoutumisreaktioiden käynnistyminen. Lähden omassa ajattelussani liikkeelle siitä, että hermostoa tuhoavat reaktiot johtavat autismiin. Geneettinen ja/tai muu synnynnäinen tekijä/tekijät luovat edellytykset tai herkkyyden sairastumiselle. Ja toisaalta, varsinaisen "ison" laukaisevan tekijän täytyy ilmaantua syntymän ja noin kahden ikävuoden välillä. Seurattuani oman poikamme kehitystä sekä haastateltuani yli neljääkymmentä autistilapsen vanhempaa kaikki olemme todenneet kehityksen edenneen normaalisti noin 2 - 3 ikävuoteen asti, jonka jälkeen ongelmat alkavat (oman poikamme kohdalta sanoisin: "helvetti" pääsi irti). Toisin sanoen, jos autismi "syntyy" jo sikiöaikana, niin sen pitäisi näkyä hyvin pian syntymän jälkeen.

Viljan gluteeni ja maidon kaseiini ovat, omakohtaisen laajan käytännön kokemukseni, eräiden tutkimusraporttien sekä myös USA:ssa tehtyjen havaintojen mukaan, yksi merkittävimmistä kohtalokkaat reaktiot käynnistävistä tekijöistä. Gluteeni ja maito myös "ylläpitävät" autismia (omaan maailmaansa vetäytymistä) sekä muuta ei-toivottua käytöstä. Tämä tila näkyy erityisen selvästi silloin, kun ruokavaliosta on ollut poissa gluteeni ja maitotaloustuotteet ja sitten tapahtuu lipsahdus tai vahinko. Silloin palautuvat väliaikaisesti autistiset käytöstavat ja muu häiriökäyttäytyminen.
Autistilapsen kohtaloksi tullut kierre:

synnynnäiset tekijät ---- laukaisevan tekijän ilmaantuminen mahdollisesti jo sikiöaikana ---- heikentynyt hermoston kehitys ---- ison laukaisevan tekijän ilmaantuminen syntymän jälkeen ---- aivovaurion alkava kehitys ---- hermoston toiminnan ja aineenvaihdunnan muutokset ---- ravintotekijöiden imeytymisen häiriöt ---- aivovaurion kiihtyvä kehitys ---- yhä suuremmat hermoston toiminnan ja aineenvaihdunnan häiriöt ---- aivovaurion lopullisuus + pahentuminen,

johtaa lopulta katastrofaalisiin muutoksiin koko hermojärjestelmässä. Koska aivojen hermojärjestelmä ohjaa kaikkea ihmisen käyttäytymistä, hermojärjestelmän vaurioituminen, kaoottisuus ja häiriintynyt toiminta näkyy "päällepäin" autistisena vaikeana käyttäytymisenä.

Yhdistelmä: jo olemassa oleva aivovaurio + hermosolujen yhä jatkuva lisätuhoutuminen + hermoston aineenvaihduntaan tarvittavien vitamiinien, mineraalien ja hivenaineiden puutos on pahin mahdollinen tilanne. Ilman kahta ensin mainittua tilannetta hermosto sietää väliaikaisesti kovaakin puutosta, mutta tarkasteltuna asia toisin päin: kahden ensimmäisen tekijän läsnäolessa (tämä tilannehan on osoitettu olevan tosiasia monin tieteellisin tutkimuksin autismissa) lieväkin (ns. subkliininen) ravintotekijöiden pula pahentaa entisestään hermoston katastrofaalista tilaa.

Kun hermosolu on kuollut, sen eloon herättäminen on mahdotonta. Tässä mielessä yksikin kuollut hermosolu on menetetty lopullisesti. Jos hermosolu on vielä elossa, mutta "henkitoreissaan", sen toiminta voidaan käynnistää uudelleen oikeilla ravintotekijöillä. Ja toisaalta myöskin hermosolua "tappavat" reaktiot voidaan pysäyttää. Biokemiallisella tasolla hermosolun varsinaisen tuhon tekevät mm. ns. vapaat radikaalit ja kaikki antioksidanttisen ominaisuuden omaavat entsyymit, vitamiinit ja hivenaineet saavat nämä villiintyneet "tappaja-radikaalit" kontrolliin.

Näissä kahdessa viimeksi mainitussa asiassa on autistilapsen toivo ja "pelastus". Kehittämässäni "Method Samu-Michael":ssa vaikutetaan näihin kahteen asiaan: hermosolujen toiminnan herättämiseen ja aktivointiin sekä tuhoutumisreaktioiden pysäyttämiseen. Toisaalta autistilapsen "epätoivo" ja "menetys" tapahtuu myös päinvastoin, jos hänen ravintotekijöihinsä ei aikuisten taholta mitenkään puututa.

"Method Samu-Michael":issa poistetaan hermosolujen tuhoutumisreaktioita ylläpitävät tekijät (käytännössä ehdottoman gluteeniton ja maidoton erikoiruokavalio), tuetaan aivojen antioksidanttijärjestelmää sekä hermoston aineenvaihdunnan normalisointia oikealla syöntirytmillä ja lisäravinteilla. Kun hermoston aineenvaihdunta alkaa normalisoitua, tapahtuu myös muutokset samassa suhteessa ja tahdissa lapsen käytöksessä. Autistilasten välillä on myös valtavan isoja eroja aivovaurion ja hermoston aineenvaihdunnan "pielessä" olemisen välillä. Nämä erot näkyvät myös "päällepäin" eri tasoisina autistilapsina.

METHOD SAMU-MICHAEL

Kokemukseni oman poikamme sekä tähän mennessä 16:sta muun eri ikäisen (4 - 29 v.) ja eri sukupuolta olevan autistin kuntoutuksesta osoittavat, että
"Method Samu-Michael":
- normalisoi tai lisää merkittävästi halua kommunikoida ympäristön kanssa (niillä taidoilla, jotka osaa),
- normalisoi katsekontaktin,
- vähentää merkittävästi levottomuutta ja kaikkea häiriökäyttäytymistä,
- lisää merkittävästi keskittymiskykyä,
- poistaa nukahtamis- ja nukkumisvaikeudet,
- poistaa aistiharhat,
- tasapainottaa vääristyneitä aistimuksia,
- vähentää merkittävästi itsestimulaatiokäyttäytymistä (heilutukset, viputukset, jne)
- poistaa raivokohtaukset (normaali lapsen kiukuttelu jää jäljelle),
- vähentää paniikkikohtauksia vieraassa paikassa ja/tai tilanteessa,
- lisää puheen ymmärtämistä,
- lisää kykyä oppia sanoja ja puhetta,
- normalisoi suoliston toiminnan .

Method Samu-Michael ei:
- herätä henkiin kuolleita hermosoluja, toisin sanoen ei tee autisti lapsesta/aikuisesta täysin normaalia,
- automaattisesti "hyppäytä" jälkeen jäänyttä kehitystä ikätasolleen (tähän tarvitaan erityiskuntoutusta ja -opetusta , esim. TEACCH, LOVAAS, leikkitepiaa, yms.),
- automaattisesti "opeta" lasta puhumaan (tarvitaan myös muuta kuntoutusta),
- auta, jos ruokavalio ei ole ehdottoman tiukka joka puolella ja riittävän pitkäaikainen (vähintään 6 - 8 kuukautta ),
- ilman täydellistä lisäravinneohjelmaa anna parasta mahdollista tulosta, vaikka pelkällä erikoisruokavaliollakin positiiviset muutokset ovat selvästi havaittavis- sa. Tämä siksi, että erikoisruokavaliokaan ei yksin poista subkliinisiä ravintotekijöiden puutoksia.

METHOD SAMU-MICHAEL JA MUUT TERAPIAT

Hermosolujen biokemialliseen toimintaan voidaan vaikuttaa kahdella eri tavalla: jollain synteettisesti valmistetulla kemiallisella molekyylillä eli lääkkeellä tai ruoassa olevilla vitamiineilla, mineraaleilla, hivenaineilla, aminohapoilla, rasvahapoilla ja glukoosilla eli ravintotekijöillä. Tähän mennessä autismin hoitoon ei ole keksitty varsinaista lääkehoitoa.

Autistien erikoiskuntoutus ja -opetusmenetelmät, kuten TEACCH, LOVAAS, leikkiterapia, puheterapia, Delacato yms., rakentavat psykologisten, "henkisten" menetelmien avulla uusia oppimistaitoja eli "oppimisjälkiä" aivojen toimintaan. Method Samu-Michael on suoraan biokemiaan perustuvaa terapiaa käyttäen välineenään ravintotekijöitä, kun muissa terapioissa käytetään "henkisiä", ei-kemiallisia menetelmiä. Toisin sanoen ravintotekijöihin ja "henkisiin" + ei-kemiallisiin tekijöihin perustuvat terapiat ovat eri "tontilla" ja siten eivät myöskään ole "kilpailijoita" keskenään, vaan täydentävät toisiaan.

Jotta autismin kuntoutuksessa saavutettaisiin paras mahdollinen lopputulos, pitäisi käyttää sekä biokemiallisia, ravitsemuksellisia että "henkisiä" terapioita yhtäaikaa.

LYHYT KUVAUS METHOD SAMU-MICHAEL:STA:

Method Samu-Michael:ssa on eri vaiheita. Toiminnan ytimenä on muuttaa ruokavalio, opetella vanhempina itse käyttämään hallitusti ja turvallisesti lisäravinteita, opetella vanhempina aktiivisesti tarkkailemaan ja ymmärtämään lapsen käytöstä myös biokemialliselta näkökulmalta. Tämä tapahtuu allekirjoittaneen tiiviin konsultaation ja neuvonnan alaisena useamman kuukauden ajan. Opetteluperiodin jälkeen vanhemmat ovat itse kykeneviä jatkamaan ja ylläpitämään metodia.
Metodi soveltuu kaikille joko "puhtaille" autisteille tai autistisia piirteitä omaaville lapsille että aikuiselle. Metodia voidaan soveltaen käyttää myös MBD-, FAS- ja FAE-lapsille, ja myöskin "normaaleille" ylivilkkaille lapsille.

Aloitus:
Aluksi haluan oppia tuntemaan lapsen. Parhaiten se tapahtuu henkilökohtaisella tapaamisella ja vanhempien haastattelulla. Alussa tehdään myös kartoitus lapsen/aikuisen aineenvaihdunnasta ja ravitsemuksellisesta tilanteesta.

Tulosten selvittyä alkaa konkreettinen ohjaus ja neuvonta erikoisruokavalion käynnistämiseen. Samaan aikaan alkaa myös lisäravinteiden käyttö. Samoin alkavat toimenpiteet suoliston toiminnan normalisoinniksi (autistilapsilla suoliston epänormaali toiminta on hyvin yleistä.)

Method Samu-Michael:ssa käytettävät lisäravinteet jakautuvat neljään eri osa-alueeseen: a) "suoraan" hermoston aineenvaihduntaa elvyttäviin vitamiineihin, mineraaleihin ja hivenaineisiin, b) aivojen antioksidanttijärjestelmää vahvistaviin aineisiin, c) vaurioituneita hermosolurakenteita korjaaviin aineisiin, d) aivojen välittäjäainetuotantoa elvyttäviin aineisiin.

Kesto:
Gluteenista ja maidosta syntyvät haitalliset valkuaisainepeptidit (exorfiinit, casomorfiinit, lue tarkemmin internetsivuiltani) päästyään aivoihin asti sotkevat muun muassa aivojen oman peptidiaineenvaihdunnan. Tämä reaktio aiheuttaa autisteilla tyypilliset aistiharhat ja omaan sisäiseen maailmaansa vetäytymisen ja toisaalta ko. vieras valkuainen käynnistää ja ylläpitää immuunijärjestelmän välityksellä hermosolujen tuhoutumisreaktioita (kts. internet-sivuni).

Peptidiaineenvaihdunnan palautuminen kestää useita kuukausia, jopa lähes vuoden (kts.K. Reichelt:in raportit). Ruokavalion opettelu vie oman aikansa, suoliston toiminta ei normalisoidu hetkessä, lukuisat poissa "raiteiltaan" olevat entsyymitoiminnot vaativat aikaa palautuakseen. Nämä tekijät asettavat lisäravinteiden käyttöön otolle tietyn "marssijärjestyksen" ja aikataulun. Yhteensä kaikki nämä osa-alueet vaativat sen, että aktiivinen konsultaatio kestää noin
6 -8 kuukautta.

Seuranta:
Tähän mennessä elävän ihmisen aivoja tutkivat tieteet eivät ole pystyneet tekemään niin tarkkoja mittalaitteita, joilla voitaisiin yksiselitteisesti mitata pienetkin hermoston aineenvaihdunnalliset ja rakenteelliset poikkeamat. Jos näin olisi, niin esim. autismin problematiikka olisi ratkaistu jo aikaa sitten. Tästä samasta syystä kaikki autismin syntymekanismia selvittäneet tutkimukset, niin biologiset kuin aineenvaihdunnallisetkin, joutuvat saman vaikeuden eteen.

Näin ollen, koska ruokavalion ja lisäravinteiden aiheuttamat muutoksen hermoston aineenvaihdunnassa ovat "näkymättömissä" kehon sisäisissä solutapahtumissa, on ainut "tie" tai "mittari" seurata näitä muutoksia se, että tarkkaillaan hyvin huolellisesti muutoksia lapsen käytöksessä, reaktioissa ja muissa oireissa. Esim. jos lapsi ei aluksi nuku ja hän alkaa muutamien viikkojen jälkeen nukkua, tämän havannointi on tuiki helppoa. Muut käytösmuutokset tapahtuvat yleensä hyvin "vaivihkaa" ja suhteellisen hitaasti, jolloin huolellinen päiväkirjanpito eri asioista antaa vasta oikean kuvan saavutetuista muutoksista pidemmällä aikavälillä.

Näitä muutoksia seurataan viikoittaisissa yhteydenpidoissa, joista saamani tiedon pohjalta voidaan edetä uusiin vaiheisiin. Muutosprosessiin kuuluu myös aina taantumavaihe, joka kokemukseni mukaan ajoittuu noin 3-4 kuukauden kohdalle dietin aloittamisesta. Vasta tämän taantuman jälkeen päästään tasaisesti etenevälle kehitysuralle. Myös myöhemmässä vaiheessa tulee joskus taantumavaihe tai jopa -vaiheita, jolloin joudutaan täsmentämään lisäravinneohjelmaa.

Jatkuvuus:
Tähän astisen kokemukseni mukaan näyttää siltä, että erikoisruokavalio on pidettävä voimassa hyvin pitkään. Jos asia on niin, että perusongelma "lepää" geneettisessä virheessä, niin dietti on elinikäinen. Käytännössä asia ei kuitenkaan ole ongelma, sillä kun diettiasian on kerran kunnolla opetellut, toimii se arkielämässä rutiinilla vaikka kuinka pitkään. Sama asia koskee myös lisäravinteiden käyttöä. Asian ylläpitämistä varmasti motivoi Method Samu-Michael:lla saavutetut positiiviset muutokset ja ne karmeat kokemukset, jos diettiasiassa on päässyt tapahtumaan lipsahduksia.

Ryhdy toimeen, auta lastasi pääsemään ulos autismista ja ota yhteyttä.

Kuvaus autismin yhtenäisteoriasta niin biokemialliselta kuin biologiselta kannalta löytyy internet-kotisivuiltani: http://www.saunalahti/~biopteri/
Eric Courchesne:n artikkeli: "Aivorunkoon, pikkuaivoihin ja limbiseen järjestelmään liittyvät neuroanatomiset poikkeavuudet autismissa" löytyy Jyväskylän Yliopiston Täydennyskoulutuskeskuksen julkaisusta "Erityisopetuksen tutkimus- ja menetelmätieto, 3/97, P. 014-603728.
Hyvää oheisluettavaa löytyy suomalaisten lääkärien kirjoittamasta kirjasta: "Vitamiinit ja hermosto", toimittaneet Himberg, Iivanainen, Karli, 1994.
Erinomainen kuvaus autistin sisäisestä maailmasta ja hermoston tuskallisesta toiminnasta löytyy Temple Grandin kirjasta: "Minun tarinani, ulos autismista". Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskus; Oppimateriaaleja 8.

ELÄVIÄ ESIMERKKEJÄ

Oma poikamme Samu:
Autismi diagnoosi noin 3 vuoden iässä. Aluksi epäily vain kuulovammasta, varmuutta sen asteesta ei ole saatu. Käytös alkoi muuttua noin 2, 5 vuoden jälkeen asteittain yhä hurjemmaksi. Mukaan tuli pahat nukahtamis- ja nukkumisongelmat. Alkoi systemaattinen tavaroiden rikkominen, orastaneet leikkimistaidot katosivat, mahdoton ylivilkkaus, keskittymättömyys, orastava puhe katosi, katsekontakti katosi, kiinnostus ihmisiin loppui, ei viihtynyt sylissä, häntä kiinnosti vain verhot, jotkut kuvat, vilkkuvat valokuviot, ulkona kävellessään vähät välitti aikuisista ja olisi kävellyt vaikka maailman ääriin, äärimmäisen vaikea syömään ja juomaan, mahan toiminta sekaisin. Ts. kaikki mahdolliset autismiin kuuluvat ongelmat.
Tänä päivänä katsekontakti normaali, seuraa normaalisti ihmisten puuhia, on kiinnostunut muista ihmisistä, rauhoittunut lähes normaalin lapsen tasolle (ajautuu helposti ylikierroksille, jota on vaikea pysäyttää), keskittymiskyky suurin piirtein ikätasoisensa, oppinut leikkimään yksittäisleikkejä, haluaisi osallistua muiden lasten leikkeihin, mutta kielen puutteen takia muut lapset eivät hyväksy mukaan, oppinut ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, on yksin ulkona ilman jatkuvaa valvontaa, nukkuu normaalisti, syö ja juo normaalisti, oppinut viittomakieltä, jolla myös kommunikoimme kotona, kaupassa, liikenteessä liikkuminen normaalia, pystyy matkustamaan normaalisti millä vain, oppinut aakkoset ja numerot 1-10 viittomilla. Poikkeavuudet "normaalista" 6-vuotiaasta: jäljellä vielä joitakin autistisia tapoja, joutuu leikkimään käytännössä yksin ulkona ja sisällä (ei ole kavereita, koska ei ole kieltäkään), kommunikaatiotaidot yksinkertaiset aiheuttaen kokonaiskehityksen jälkeen jäämistä. Kesällä (-97) selkeä kehityksellinen taantuma ja levottomuuden voimakas lisääntyminen, kun yritimme vähentää lisäravinteiden käyttöä. Samu sai yhden talven hyvin tehokasta käyttäytymisterapeuttista kuntoutusta ja edelleen lievempänä päiväkodissa. Tämä on merkittävästi vienyt kokonaiskehitystä eteenpäin. Tiivistäen: joitakin autistia piirteitä, kehitysviivästymiä, puheenpuute (dysfasia).

Poika O.K. 5 vuotta:
Noin yhden vuoden iässä puhkesi erittäin paha epilepsia. Sai kohtauksia joka päivä 7- 8 kappaletta. Samalla alkoi erittäin pahat unihäiriöt. Suorettiin aivoleikkaus epilepsian parantamiseksi, leikkaus epäonnistui, siitä jäi tulokseksi kehon vasemman puolen halvaantuminen. On ollut koko ajan Suomen parhaimpien lääkäriasiantuntijoiden hoidossa. Univaikeudet pahentuivat niin, että poika nukkui tuskin ollenkaan, oli sidottava vyöllä kiinni omaan sänkyynsä, jotta pysyisi edes yöllä aloillaan. Epilepsian hoidossa käytetty kaikki mahdolliset lääkkeet. Eivät auttaneet kohtauksiin mitenkään. Voimakasta itseensä vetäytymistä ja eristäytymistä muista ihmisistä alkoi noin kolmen vuoden iässä.
Ravintoterapian aloittamisen jälkeen poika on alkanut nukkua (heräämättä) koko yön, myös ilman vyötä, kohtauksen vähentyneet 2-3 kertaan päivässä, ei enää viihdy yksikseen, vaan hakee aktiivisesti muiden ihmisten seuraa, liikkuu aktiivisesti sisällä ja ulkona tutkien ympäristöään. Epilepsia lääkitys purettu yhtä lääkettä lukuunottamatta, jonka annostus minimaalinen. Ravintoterapia jatkuu.

Mies P.P. 27 vuotta:
Epilepsia ollut noin 2 vuoden iästä lähtien. Saanut kohtauksia (isoja grand mal) 1-3 kertaa viikossa. Kaikki mahdollinen lääkehoito on ollut käytössä. Varhaislapsuudessa alkanut tyypillinen autistinen käytös ja normaalin kehityksen pysähtyminen. Diagnosoitu myöhemmällä iällä kehitysvammaiseksi. Agressiivinen, raivokohtauksia, sulkeutunut, hyvin vaikea hoidettava ja käsiteltävä sekä kotona että päivätyössä.
Ravintoterapian myötä käytös muuttunut myönteiseksi, oma-aloitteiseksi, reippaaksi, raivokohtaukset loppuneet, haluaa seurustella (osaa puhua jonkun verran), käsiteltävyys ja hoidettavuus helpottunut merkittävästi. Epilepsiakohtaukset vähentyneet yhteen kohtaukseen 2 - 3 viikon välein. Työ epilepsian osalta jatkuu.

Tyttö A.K., 5 vuotta:
Noin 3 vuoden iässä autismi-diagnoosi. Käytös kotona: repi huoneensa tapetit, verhot, verhotangot, hajotti videonauhoja, särki videokoneen, purki ja levitti vaatehuoneen tavarat jatkuvasti pitkin asuntoa, ei hetkeäkään paikallaan, karkasi ulos heti, jos ovi oli jäänyt lukitsematta, ei katsekontaktia (vain nopea vilkaisu), ei leikkimistä, ei mitään mielenkiintoa muihin ihmisiin, ei pystynyt keskittymään opetustuokioihin. Nukkumisen kanssa ei isompia ongelmia.
Ravintoterapian myötä särkemisvimma loppunut, rauhoittunut merkittävästi, katsekontakti normaali, muut ihmiset kiinnostavat, pystyy keskittymään opetustuokioihin, tullut yksinkertaisia leikkejä, ei karkaile välittömästi, puheen ymmärtäminen parantunut. Työ jatkuu.

Poika T.I. , 14 vuotta:
Annettu diagnoosi: kehitysvamma, autismi. Kotona käytös hyvin levotonta, hyvin voimakasta häiritsevää äänenkäyttöä, karkailua kotoa. Vanhemmat olivat harkinneet rauhoittavien lääkkeiden käyttöönottoa tai laitoshoitoa. Nukkumisen kanssa ei kovin isoja ongelmia.
Ravintoterapian myötä äänenkäyttö normaalia, käytös levollista, aktiivinen ja hyvin myönteinen koulussa (opettaja hyvin tyytyväinen muutokseen); ei karkaa pihapiiristä (asuu maaseudulla), seuraa aktiivisesti muiden puheita ja askareita. Hoito kotona muuttunut huomattavasti helpommaksi ja vanhemmat hyvin tyytyväisiä muutokseen.
Sekä lukuisa määrä vastaavia muita tapauksia. Työn alla myös hurjaakin hurjempi FAE-lapsi; alustavat muutokset todella myönteiset.

Annettu diagnoosi: Down-syndrooma, autistia piirteitä. Suoliston toiminta muuttui radikaalisti noin 2 vuoden iässä huonoksi. Lähes tulkoon täysin "ummella", omituista "rasvakakkaa", muuttui samassa tahdissa voimattomaksi, vetäytyi yhä enemmän omaan maailmaansa, alkoi voimakasta tavaroiden heiluttelua ja viputusta, orastaneet leikkitaidot katosivat, levottomuutta. Erittäin suuria nukahtamisvaikeuksia sekä heräämisiä öisin. Vanhempien aktiivisuuden myötä löydetty kliinisissä tutkimuksissa harvinainen rasvojen imeytymishäiriö.
Ravintoterapian myötä nukkuminen on normalisoitunut, mahantoiminta on päivittäistä, levottomuus vähentynyt, muitten lasten leikit alkavat kiinnostaa, leikkimistaidot alkavat edetä. Ravintoterapiaohjelma vasta puolessa välissä.

PS.
Kirjoitin tämän artikkelin vuonna 1997. Myöhemmin samana vuonna otin terapiassa käyttööni uuden lisän: yrttilääkkeet , rohdokset. Ne ovat osoittautuneet erinomaisen tehokkaiksi hoitovälineiksi, erityisesti suolisto-ongelmien hoidossa. Sovelsin luonnollisesti näitä asioita ensimmäisenä Samun hoitoon ja tämä oli viimeinen "puuttuva lenkki". Lopulta vuonna 1999 lastenpsykiatrian erikoislääkäri Sinikka Välikangas Keski-Suomen keskussairaalasta, joka antoi Samulle autismi diagnoosin 1994, totesi uudessa lääkärin lausunnossaan, että Samu ei enää täytä autismi diagnoosin kriteereitä. Tästä uusimmasta lisästä on tarkempaa tietoa internet sivuilla englannin kielisessä osiossa, joka on päivitetty 1999.

"Ei ne suuret tiedot, vaan oikea ajattelu" . Luepa Albert Einsteinin omaelämäkerta. Einsteinin ollessa Sveitsissä päivätyössä kakkosluokan patenttiasiamiehenä, loi hän ajattelullaan iltapuhteinaan klassisen fysiikan vallankumouksen: laajan suhteellisuusteorian. Sanoisinpa , että hyvin mielenkiintoista!

Teuvo Rantala
hyvinvointikouluttaja,
ravitsemusneuvoja,
rekisteröity luontaisterapeutti,
Samu-Michaelin isä

(päivitetty 11/2000)

takaisin